perjantai 15. maaliskuuta 2013

Nojatuolimatkailua Helsingissä

Töissä on vauhdikasta ja ihanaa. Mutta senhän te tiesittekin. Opin niin paljon uusia asioita, että joudun ehkä liimaamaan vaatteiden alle ulkoisen kovalevyn heti kun löydän itsestäni usb-portin. (Sitten meinasin kirjoittaa jotain yhdestä käyttämättömästä reiästä, mutta nielaisenkin sanani juuri nyt takaisin, koska se olisi aivan älytöntä ja vaikka on perjantai, niin olen älytön vain livenä. Sitä paitsi olen juonut vasta puolikkaan siiderin.)

Nojatuolimatka järjestyi tänään. Tarvitsin vähän etuottoa töistä, että kerkesin neljäksi kotiin. Vaihdoin vaatteet ja raahasin vanhan tuolin etuovelle alakertaan. Kylmän viileästi vetelin pitkin käytävän lattioita, ei enää tarvinnut kangasta varoa. Pikkuveljen kanssa saatoimme tuolin viimeiselle matkalleen Sortti-asemalle, sielläkin piti pirkana maksaa 11 eeroa, että sai tiputtaa tuolivanhuksen sekojätteeseen. Sitten ajelimme Kallioon, missä Kauko meitä jo ovella vartosi.
Pakko oli luopua, kun tästä valui etureunan yli lattialle. RIP.
Tuoli oli jättiläismäinen. Sen sisällä piileskelee sänky, jonka jeesusteipillä pelastimme ulosnitkumisella siksi aikaa, että kantelimme tuolin alakertaan. Sen minä vaan sanon, jos ei olisi pikkuveli kannatellut, niin hommasta ei olisi tullut mitään. Ja jos ikinä joudun muuttamaan, tavarani kantavat raavaat muuttofirmamiehet, eikä heikentyvä sukuparka. En siis voi muuttaa ikinä. Kaukolle annoimme vielä paluumatkalla kyydin uusille huudeille, olin vähän kateellinen lähikaupasta, se on saatana Liiteri! Mutta treffit saimme kuitenkin sovittua myöhemmäksi.
Edessä oleva musta mötikkä on palli/ rahi, jolla makoaa torkkupeitto. Näyttääpä omituiselta.
Tuoli on testattu. Se on täydellinen, jämäkkä ja laaja. Sen syliin voi vaikka pienempi ihminen nukahtaa. Suuremmille pitää kaivaa sisältä heteka. Vierassänky. Olen onnellinen.

Sitten minä tilasin pari lippua hullun huilumiehen keikalle. Työläinen rilluttelee palkkapäivän kunniaksi. Olen muuten ollut kuukauden töissä! Mitäs siihen sanotta, kaverit? Minä otan toisen siiderin.

9 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Tuoli on hieno ! Mutta mattohan on ihan kuningas !! :)

-kummitus- kirjoitti...

Joo! Matto on ihan törkeen hyvä! Halavalla! Arvaa kuka on kenelle ja sen lapselle kiitollinen! <3

Nollavaimo kirjoitti...

Eläpä suotta. Ilo oli katsos kokonansa meitin puolella. :)

Anonyymi kirjoitti...

No jo on markkinat! Liput I.A.:n keikalle ja reilu peti oottamassa :D

Anonyymi kirjoitti...

Vähänkö olen kateellinen tuosta! Sitä voi jo kutsua The Nojatuoliksi eikä miksikään stanan vanerikehikoksi jolla meikäläinen joutuu persettään lepuuttamaan. Täynnä ruokaa oleva pieni tarjoilupöytä viereen ja leffailta on täydellinen. Mä muutan teille.

Samaan aikaan toisaalla kirjoitti...

Kiva, jos tykkäät. Kyllä siihen tällanen tuhdimpikin ihminen voi kuule nukahtaa, kun oikeen solmun löytää!

Kauko

-kummitus- kirjoitti...

OT, valitettavasti sänky ei itsessään ole niin kattava kuin tuoli antaa ymmärtää, mutta varmasti sopiva ja lämmin. Ja jos se ei toimi, keksitään jotain muuta.

Peppone, älä muuta, täällä eivät asiat niin hyvin toimi kuin koto-nimisessä paikassa. Sitä paitsi, ihan tuo loota on sitä samaa, guttaperkkaa. Mutta tovereille toki tarjoilupöytä aina on ollut tarjolla.

Kauko, lovena olen jo nyt, vaikka vaan vähän kerkesin mallata. Jumalainen pesä! Hyvään kotiin se pääsi.

Unknown kirjoitti...

Hieno tuoli ja mukavaa kun sait töitä sellassest puljust, mis viihyt. :)

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos, Timo, niin on. Olen jo monta tuntia viettänyt siinä. Ja työ, sanat eivät riitä kertomaan!