lauantai 25. heinäkuuta 2015

Hätä keinot keksii

Huomenta tädin pikkumussukat!

Täällä minä kekkaloin yöpaidassa (pitkä t-paita) ja 8 cm korkokengissä heti aamusta. Ostin nimittäin taas kengät. Neosens on yleensä luottomerkkini, koko 42 vain sujahtaa jalkaan, mutta tällä kertaa hivenen ryhtyi vetoketju kinnaamaan ja jalan alasivussakin joku sauma hinkutteli. Päätin ottaa vanhan keinon käyttöön; kastellaan sukat, puristetaan kuiviksi, vedetään jalkaan ja kenkä päälle. Kävellään ympäriinsä kotioloissa, kunnes sukat ovat kuivat. Ei muuten purista enää.

Ai, miksi ostin taas kengät? No, kun pystyin. Olivat alennuksessa ja ovat kauniit. Minulla on kovin vähän korkokenkiä, enimmäkseen vain bootsikantaisia kenkiä. Ja, ja... Ja mitä hittoa tuota selittelemään, olen Imelda ja minulla on varaa. Sitä paitsi minä käytän kaikkia kenkiäni, vaihdan niitä yhtä taajaan kuin muut sukkia. Vaihdan mie kyllä sukkiakin, ei sen puoleen.

Neosensin lisäksi on toinenkin espanjalainen kenkämerkki, josta tietää, että minulle ne käyvät kuin valetut, Brako tekee vähän järkevämpiä kenkiä. Tärkeintä on kuitenkin, että kenkuleitä löytyy koossa 42 ja että ne ovat nahkaa. Nähtiinhän se jo, miten niille punaisille kangaskengille kävi. Niistä ei enää siistiin käyttöön ole, korkeintaan rumuretkille ja makuuhuonekäyttöön.

Hammaslääkäri oli erinomaisen helläkätinen ja äärettömän hyvä puuduttaja. Ei sattunut kuin kerran, sitten sain lisää puudutusainetta. Mutta hupaisaa oli, että tuskani on niin näkyvä, että kun penkistä nousin, sekä hoitaja että lääkäri ehdottivat, että jäisin hetkeksi istumaan odotushuoneeseen. Minä nimittäin unohdan hengittää taistelun tiimellyksessä, on happi vähissä, notkahdin ylösnoustessani näkyvästi. Mutta keräsin itseni ja hymyilin taas helmihammäsrivilläni, joka saa olla rauhassa ainakin kaksi vuotta - jos vaan kukaan ei päätä lohkeilla.

Tulin kotiin, puhuin puhelut sekä Dervissin että Kirjeenvaihtokaverin kanssa. Treffit Dervissin kanssa siirsin ensi viikonloppuun, Kirjeenvaihtokaveria näen ehkä tänään. Kahdeksan aikaan olin sohvalla pitkälläni, kymmenen maissa vaihdoin sänkyyn. Nukuin kuuteen saakka, toki pari kolme kertaa heräillen, mutta kuitenkin monta tuntia. Olen uusi ihminen. Ja mullon jalassa uudet kengät, menenkin keittämään kahvia.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit kengät! Voi, kun minäkin voisin korkoja käyttää, mutta kun en.
Lempeän hammaslääkärin käsittelyssä voi vaikka nukahtaa :) Terv. Kokemusta on
- Kiona

Veela kirjoitti...

Upeat kengät! Kenkien ostamista paheksutaan ihan turhaan.

-kummitus- kirjoitti...

Kiona, kiitos. En mie kyllä niin rennoksi pääse koskaan, että nukahtaisin, mutta kunhan nyt ei edes hyperventilaatiokuolema koittaisi. ;-D Olet sie reipas hammaslääkärissä kävijä!

Veela, kiitos. Hivenen liian korkeat, mutta menevät hippakengistä. Kauppamatkan perusteella pari kilometriä on max kävelyretken pituus. Tshih. Olen muuten aivan samaa mieltä, olen jopa kuullut parisuhteellisissa olosuhteissa elävien naisten piilottelevan uusia kenkiään komeroon ja sitten kaivelevan ne sieltä muina naisina. Outoa. Onneksi ei tarvitse muita ylipuhua kuin itsensä. Tshih toisen kerran. Mie nimittäin olen helppo kuin sunnuntaiaamu.

Anonyymi kirjoitti...

Myös parisuhteellinen voi olla avoimesti kenkäfriikki...
Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Joo, sitä en epäile hetkeäkään. Olen vaan kuullut pari hassua tarinaa kaveripiiristäni, se ei suinkaan tarkoita, että kaikki niin tekisivät.