maanantai 31. elokuuta 2015

Huomioita elämästä

En tiedä, johtuiko se ukkosesta, mutta meinasin pyörtyillä pariin otteeseen sunnuntaina. Olo oli kehno. Sydän hakkasi omiaan, rytmihäiriöitä paukutteli kehiin. Tuollaisina hetkinä sitä jotenkin toivoisi, että olisi joku, johon ottaa yhteyttä tai kenen lähellä olla. Minä ainakin pelkään yksin lähtöä, lohdullisempaa se olisi seurassa.

Matkan aikana huomasin, että osaan matkustaa itsekseni, mutta sekään ei ole niin viihdyttävää kuin seurassa retkeileminen. Voi olla, että harkitsen vakavamielisesti ennen kuin teen sen uudelleen, mutta toisaalta en myöskään aio lopettaa matkailua vain siksi, ettei minulla ole seuraa. Ehkäpä seuraavalla kerralla suunnittelen etukäteen ohjelmaa vähän enemmän, että tulee liikuttua ja nähtyä ihmisiä. Sellaista pakkososiaalistumista, teen nimittäin itsestäni aika helposti näkymättömän. Osaan minä kyllä näkyväkin olla, ei sen puoleen.

Kävin vihdoinkin läpi kaappejani. Sain kasan lumppuja kassiin, niistä ei ole kirpputoreille vietäväksi. Olen säästänyt todella naurettavia riepoja ihan vain nostalgiasyistä. Nyt minulla on myös liinavaatekaappi sen sijaan, että lakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet olisi ripoteltu ympäri taloutta. Tänään aion jatkaa projektia. Sitten käännän muutaman esitteen pikkuveljelle ja hankin ottoveljelle suomalaisen puhelinliittymän. Hän soitti viikonloppuna, kertoi pääsevänsä pois aasialaisittain kalliista maasta parin kuukauden sisällä, mutta Suomeen olisi asiaa vasta joskus vuoden päästä. Opiskelut kuitenkin sujuvat hyvin.

Näin unta, että tulin matkalta ja minulle selvisi, että seuraavana aamuna olin lähdössä matkalle uudelleen. Matkan aikana olin lupautunut ottamaan lumoavan venäjänsinisen kissanpennun, jonka aioin jättää ystäväpariskunnalle hoitoon. Tämä siksi kun itse aikanaan hoidin heidän kissaansa, ajattelin, etteivät he voineet kieltäytyä. Laukkua hakiessani huomasin, että sieltä oli viety tuliaiset, kiukustutti. Mutta niinhän minulle tavallaan käy ihan oikeassa elämässäkin - luksus ja ylimääräinen katoavat kummallisesti. Positiivista on, että onnistuin kakkosunien ottamisessa, sain unta jälleen reilun seitsemän tuntia.

Kaipaan omaa puhelintani. Olen Samsung-addikti. Lumiat ovat saatanan lähettiläitä, niiden käyttöjärjestelmä ei ole blondiyhteensopiva.

Ei kommentteja: