sunnuntai 9. elokuuta 2015

Leppoisa lauantai

Perjantai meni kotosalla muutaman viinilasillisen voimin. Tein uunipellillisen kinkku-poropiirakkaa roolipelipäivää varten. Matkan varrelta lauantaina keräsin vielä salaattiaineksia mukaan. Olen vihdoinkin oppinut, että ryhmässä on useita erilaisia ruokailutottumuksia, ymmärrän jättää jotkut komponentit erilleen, että jokainen voi lisätä niitä tahtoessaan. Yhteinen ateria pelaamisen lomassa on mukavaa, mutta ruuan pitää olla helposti lähestyttävää, ettei sen kanssa askarrellessa mene peliaikaa.

Pelimme aikana saimme loppuun kaksi tehtävää. Jäimme siis seikkailuttomaan tilaan. Käytimme voittoja aluksemme parantamiseen, ehkä se pysyy kasassa mutenkin kuin jesarin voimin. Puolustustakin paransimme, nyt toimivat kaikki kolme asetta. Itselleni hankin liekinheittimen ja leopardin lemmiksi -älkää kysykö miksi, minä vaan tahdoin lemmikin. Pelaaminen on kyllä paras harrastus, mitä olisin ikinä voinut itselleni kuvitella. Mielikuvitusta, sosiaalisuutta ja turvallisia seikkailuja, joita todellisessa elämässä en koskaan uskaltaisi toteuttaa.

Illan kulku kaupungilla oli sekava. Tapasimme ystävän kanssa baarissa, josta meidät ajoi pois terrorisoinut poikajoukko. Meillä oli sitä ennen ihan mukavaa, kun yksi yli-innokas, arrogantti, itseääntäynnä oleva nuorukainen päätti tehdä olomme epämukavaksi. Rumia sanoja henkisesti rumalta ihmiseltä.

Sitten keikka. En nyt viitsi edes mainostaa bändiä, koska se oli todellinen floppi. Pojat soittivat hyvin, mutta kuten totesin ystävälleni, Cure oli mennyt treffeille U2:n kanssa ja unohtuneet 80-luvun loppupuolelle. En pitänyt laulajan äänestä eikä biiseissä ollut mieleisiäni koukkuja. Haukotutti. Onneksi paikalla oli sakkia, joka ilmiselvästi fanitti bändiä, kai heillä on jonkinlainen mahdollisuus. Minun tunnelmani laski laulajan toisen biisin alussa tokaisema kommentti, miten tunnelma oli niin paljon parempi kuin Pohjois-Karjalan paikkakunnalla, missä he olivat olleet esiintymässä edellisenä iltana. Se paikkakunta sattuu olemaan minulle kovin rakas. Paska bändi, huono yleisö.

Mutta sitkeästi notkuimme loppuun saakka, eipähän toista kertaa tarvitse sitä bändiä käydä kuutelemassa. Kävelimme lähiravintolaan läpi villiä kesän loppua viettävän kaupungin. Siellä oli musiikki riittävän raskasta ja istumaankin pääsi. Jatkoimme yhteisiä vatulointiaiheita, se oli jotenkin illan parasta antia, vaikka henkisesti raskasta taisi olla molemmille. Ajelin yöbussilla kotiin ja söin vielä pienen iltapalan ennen unille ryhtymistä.

Pari päivää vielä, sitten alka loma eikä tarvitse välittää unirytmistä.

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Monivivahteinen ilta, mutta raskas musiikki ja vatulointi toimivat puhdistavalla tavalla.

-kummitus- kirjoitti...

Totta haastat, toveri.