keskiviikko 26. elokuuta 2015

Sumujen saarella - sateen sattuessa sateessa

Keskiviikko alkoi sateessa. Minuahan se ei koskaan ole haitannut, nautin aamupalaa lähempänä puolta päivää. Tilasin torstaille matkan Moherin kallioille, siinä vaiheessa vielä netti toimi. Aamupäivällä tuli seurattua telkkarin tarjontaa. Paljon kanavia ja paljon paskaa oli tarjolla, kunnes löysin Irlannin aamuteeveen, sitä oli kiva seurata aamupaahtoleipää natustaessa.

Kylillä tutustuin lisää topografiaan, eli jalkaa toisen eteen. GPO on kaunis, etenkin sisältä, siellä on julkisivun pylväisiin jätetty pääsiäiskapinan luodinreiät vähän samaan malliin kuin meillä niitä löytyy Pitkänsillan kaiteista ja Graniittilinnan kyljistä. Muutenkin kun mietin Irlannin ja Suomen historiaa, niin olen löytävinäni kummallisen samanlaisia piirteitä. Siellä taisteltiin itsenäisyyden puolesta Englantia, meillä Venäjää, vastaan ihan samoilla vuosikymmenillä. Mutta sitä mie en ymmärrä, että miten ne laskevat tulleensa itsenäiseksi valtioksi 1922, kun silloin saivat vasta autonomisen aseman. Noh, ei ole minulta pois sekään tulkinta.

Söin yhdessä pubissa myöhäisen lounaan. Elämäni ensimmäisen kala ja ranskalaiset annos maistui yllättävän hyvältä, mutta en minä sitä viinietikan lutraamista kyllä oppinut. Joka paikassa tuputettavan Guinnesin lisäksi Irlannissa näyttää olevan tarjolla hyviä kuivia siidereitä. Sopi minulle. Liekö sitten ollut sen yhden siiderin syytä, että liukastuin kadulla, kaaduin tietysti ennestään rikkinäiselle polvelleni. Tutustuin siis topogragfiaan todella perusteellisesti, väitän kyllä, että syy oli niissä O´Connell Streetin liukkaissa epäsopivissa laatoissa. Housut märkänä ja nilkuttaen tuli sitten saavuttua kotiin. Onneksi eivät menneet rikki uudet pöksyt, löysin yhdestä nettikaupasta perinteisen ruumiinrakenteen omaaville naisille leveälahkeisia pöksyjä (siis ihan flare-mallilla).

Ukkelit lähibaarissa hehettelivät turistitädille, mutta en jäänyt sitä pitkäksi aikaa kuuntelemaan, nakkasin siiderin ja setien tarjoaman viskin kitusiini. Oli pakko lähteä tutustumaan boilerin toimintaan.Tunsin suurta onnistumisen iloa, mutta toisaalta koin myös jälleen kerran suurta yksinäisyyden tunnetta. Olisi ollut niin hienoa, kun mukana olisi ollut joku kokemassa kaikkea kanssani.

***
Sain muuten arvostelun AirBnB-isännältäni:
Kummitus was a super guest. Friendly, independent and I hardly knew she had been in the apartment she left it so tidy. I recommend Kummitus to any host of Airbnb.
Ettäs tiedätte, olen täydellinen vieras.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vau, aika hyvä arvio! Pysyikö tukka päässä Moherilla? Oluita ja siidereitä oli pubeissa tyrkyllä, samoin oli väkeviä. Mutta viininlipittäjä oli aika yksin...

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Eikös vaan ollutkin?

Moherilla tuuli aika räväkkään. En olisi arvannut, että siellä sellainen puhuri käy. Ihmekös lähimaisemat näyttivät ihan samalta kuin Suomen Lapin tuntureiden laitamat. Puuraja tulee vastaan myös tuulisilla seuduilla.

Voin vain kuvitella, ettei viinin latkijoita paljon ole ollut liikkeellä. :-D Itsekin ostin sitä vain kotiin, eipä paljon tullut baarissa punkkua tilattua.

Anonyymi kirjoitti...

Ja kuohuviini oli lähes tuntematon käsite.

Muuten kiva paikka.

Å

-kummitus- kirjoitti...

Voin vain kuvitella, ettei kuplia ole paljon ollut pubeissa tarjolla. :-D Mutta kivaa taatusti!