tiistai 13. lokakuuta 2015

Hyvä muistutus

Kun eilen pysähdyin entisessä kotilähiössäni, näin muuten entisen puolisoni. Siinä se saatana seisoskeli bussipysäkillä, selvinpäin ihme kyllä. Ensin teki mieli kääntyä takaisin bussiin, mutta ovi oli jo kiinni. Sitten teki mieli lähteä karkuun, mutta kuitenkin kävelin ohi ripeästi.

Kaupassa pelkäsin hänen seuraavan perässä. Sain kuitenkin tehdä vähät ostokseni rauhassa. Hukkaan meni myös pikaisesti suunnittelemani vaatimuslista, koska tyyppi oli ymmärtänyt omaa parastaan ja kadonnut julkisilta paikoilta. Saattoihan tuo arvatakin, että luvassa ei olisi mikään viehättävä kohtaaminen.

Omia tunteitani aina kauhistelen. Jos en sääli, alkaa aggressiotaso nousta. Alitajuntani mielestä minulla on paljon kostettavaa. Ja kosto kumpuaa ilmeisesti henkisenä pahoinpitelyaikeena. Siitä pitäisi päästä eroon, ei tee hyvää hipiälle, kun sappi tihkuu ihotiehyeistä läpi. Kun pääsisin joskus siihen vaiheeseen, ettei hänen näkemisensä aiheuttaisi minkäänlaisia reaktioita, ei hyviä eikä huonoja. Että hän vain olisi joku yhdentekevä ihminen.

Hyvää näkemisessä oli se, että muistan taas miksi sitoutuminen ja parisuhde eivät minulle sovi. Osaan paremmin pitää varani tämän nykyisen virityksenkin kanssa. Minulla kun on vahva taipumus joutua ojasta allikkoon.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä, voiko mitä tahansa unohtaa. Elikkäs päästä yli niin, että pahaa aiheuttanut muuttuisi yhdentekeväksi. Ehkä ei, ehkä ei pidäkään. Silti olisi hyvä päästä yli siitä, että on varuillaan kaikkien kanssa koko loppuelämänsä. Joku voi oikeasti olla luottamuksen arvoinen (mutta mistä sen voi tietää... Dilemma).

Taisin jo joskus aiemmin tuputtaa pelkojen ääneen lausumisen kokeilua, jos alkaa tuntua potentiaalisesta. Mutta en siis enää toista itseäni...😇

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Turuttarilta on tullut ihmeellisen hyviä neuvoja ja kommentteja niin pitkään kuin muistan kommentointia täpahtuneen. Minkä ilolla panemme merkille. Ja kiittäen.