Seitsemän avainta

Minusta tuli velkavankeuteen sitoutunut persoona eilen. Sen lisäksi sain ottoveljen kylään. Tein äärimmäisen ihanaa kasvismätökästä (tofua, kookosta ja parsakaalia kera mausteiden sekä sienitomaattihässäkkää intialaistyyppisella mausteistuksella), josta veliseni sanoi, että hyvää on, mutta mitenkäs tuon toistat. En tiedä, hyvää saatan tehdä, mutta en samanlaista kahta kertaa. Vähän sinne päin saattaa onnistua.

Minua jännittää. No niin kuin muutto ja sellaiset jutut. Yksi osa minusta tahtoisi olla 10 vee sitten, kun ei tarvinnut vielä kantaa huolta huomisesta, tai edes kantaa yleensä ottaen huolta. Tai sitten tiesi kaikenlaisia keinoja ratkaista ongelmia. Nyt vaan taistelen ponnettomasti, yritän pitää nenäni pinnan yläpuolella. Sen lisäksi minua ahdistaa ex-puolisoni, jonka kanssa yritin puhua puhelimessa eilen, tuloksena paha mieli eikä tietoa siitä, aikooko hän oikeasti siirtää autovakuutuksen nimiinsä tai itsensä auton haltijaksi. Samaisessa puhelussa hän onneton yritti vielä valehdella, että oli allergialääkkeen takia menettänyt väliaikaisesti ajokorttinsa. Ja kissan viikset, siellä on siis siirrytty alkoholista huimausaineisiin. Sillä lailla.

Saan avaimet 5. helmikuuta. Ne kuulema odottavat minua uudessa kodissani ja niitä on seitsemän! Kun kysyin syytä avainpaljouteen, vastaus oli kotipalvelu. En uskaltanut kysyä enempää, koska en tahdo kuulla, että joku on saattanut poistua manan majoille asunnossa, johon minä muutan seuraavaksi. Toisaalta niin kuin ottoveljeni sanoi, Helsingissä on varmasti erittäin paljon asuntoja, joissa joku on kuollut. Jos hyvin käy, minäkin saan kuolla kotonani, onpahan jo kotipalvelullekin avaimet valmiina...