Ongelma, jonka olen paikallistanut uudessa kodissani, on kukkien asettelu. Ikkunoilla ei ole lautoja ja verholaudat ovat sellaiset peltiset maailman liukkaimmat ja kapeimmat lätkät, joihin ei näköjään paljon amppeleita ripustella.
Makuuhuoneeseen ripustin yhden rönsyliljan. Toivon, että se olisi niin kevyt, että jaksaisi sinnitellä verholaudassa kiinni eikä tippuisi päähäni jonain yönä. Sen sijaan olohuoneeseen ripustamani kultaköynnös teki itsemurhan eilen illalla sen jälkeen, kun olin kastellut sen. Ilmeisesti vesi lisäsi painoa juuri kriittisen rajan yli. Onneksi en vielä ollut kerennyt aloittaa siivousta.
Edellisen kerran sama kasvi oli tappanut itsensä viime kesänä sillä välin, kun olin vierailulla Varkaudessa. Silloin syyksi veikkasin liian painavaa ja suurta ruukkua. Patterin maaliin tuli reikä.
Nyt kasvi rikkoi vain ruukkunsa ja aluslautasen, ei rikkonaisia maalipintoja. Jätin sen makaamaan koriin keittiön tiskipöydälle. Jotenkin vähän sylettää. Mietin, että jaksanko kolmatta kertaa istuttaa kasvia minnekään, vai laitanko pilkkeeksi bioroskikseen suosiolla ja unohdan amppelikukkaset. Harmittaa, kasvi on nimittäin kulkenut mukanani aina lapsuudenkodistani saakka. Yksi vaihtoehto tietysti olisi taas ottaa siitä pistokkaita ja tehdä pieni kasvi, mutta kun mie tykkään isoista ja näyttävistä rehuista. Pöh.
Pitää miettiä. Maatkoon nyt korissa muutaman päivän ja miettiköön tekosiaan.
Älä heitä rönsyliljaa ainakaan kokonaan pois, ota pistokkaita. Eikös ne kasva aika äkkiä isoiksi ja reheviksi. Hyvä kuitenkin, että annan kasvin vähän pohtia, mitä tuli taas tehdyksi :)
VastaaPoistaHahaha. :) Onpa kuriton kasvi. Miettiköön nyt tosiaan tekojaan ja vaikka laihtukoon vähän, niin pääsee taas toteuttamaan itseään esillä :D
VastaaPoistaSiellä se rehuraasu keittiöntiskillä pönöttää edelleen. Miettiköön, missä tahtoo asua ja elää...
VastaaPoista