Aamun kirkas aurinkoinen

Sunnuntai-klubin kilpailukyselyssä olen kuivakakku. En kuitenkaan pannukakku, mutta en myöskään mitään monimutkaisempaa. Osallistun nykyään kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin, joissa on voittona matka minne tahansa. Kamala matkailukuume, jota en valitettavasti voi omin taloudellisin keinoin taltuttaa vielä vuoteen ainakaan. Sitten saattaa jo olla johonkin varaakin.

Eilen kävin tekemässä uhkailemani ostoskierroksen. Löysin kengät (punaiset, upeat – ja kalliit), sandaalit (punaiset, nahkaa, alennushinta eur 20), vaaleat farkut ja kaksi peruspaitaa. Nyt on taas sitten tämän kuun shoppailut shoppailtu, paitsi että parit rintareput saavat mukaan tarttua, jos löytyy hyvä ja edukas tarjous. Huomasin, että muutama pari joutaisi roskiin, ovat sen verran muotoonsa asettuneet, etteivät enää tahdo myötäillä minun muotojani.

Olen ihan normaali ihminen siinä suhteessa, että optimismi ja pessimismi vaihtelevat kausittain. Silloin kun ahdistus ja tuska ovat suurimmillaan, pienikin vastoinkäyminen saa minut nakkaamaan hohtimet kaivoon ja siinäpä sitten itse lisätty tuska on parhaimmillaan, kun suurin osa ajasta menee niiden hohtimien kalastamiseen. Se toisaalta kasvattaa kärsivällisyyttä, jota minulla on aivan äärimmäisen vähän. Heti mulle kaikki tänne nyt!

Hyvinä päivinä kaikki taas on äärihyvin eikä mikään häiritse. Tänään on hyvä päivä, vaikka lääkärini oli unohtanut kirjoittaa minulle puolivuotisverikoelähetteen. Ei harmita. Tulin sitten töihin ja kokeilen joskus ensi viikolla uudelleen. Ei harmita sekään, että unohdin käydä pankkiautomaatilla eikä nyt ole kukkarossa yhtään käteistä ja pitäisi osallistua pariin lahjakeräykseenkin. Ei harmita sekään, että allergialääke jäi kotiin. Muistin kuitenkin verenpainelääkkeen.

Sanalla sanoen, ulkona on melkein kevät.