Kevyempää

Eilinen oli aika vahva ja voimakas päivä töissä. Esihenkilön esihenkilön vierailut ovat rasittavia. Tänään vielä jatkoa seuraa, mutta iltapäivästä minä en ole enää vastuussa, joten pääsenkin näppärästi osallistumaan yhteen joutavanpäiväiseen viininjuontitilaisuuteen. Hah.

Sen lisäksi voinkin esitellä teille veljeni rakentaman mittatilauskukkapöydän, jonka tarvikkeet tulivat maksamaan alle 40 euroa. Todennäköisesti lopullinen hinta muodostuu suuremmaksi maksuna toivottujen palvelusten muodossa. Mutta kyllä on komea kukkapöytä! Näyttää ihan sellaiselta uusvanhalta kapistukselta. Saan sen kotiini joskus loppuviikosta, nyt voimme ihailla veljen ottamaa kuvaa.


Ohessa myös kuvat parista Aasiasta tilaamastani viuhkasta, olen siis rinkunut niitä tuliaisiksi Aasiassa työmatkalla käyvilta kollegoiltani. Ja miksikö? Siksi että olen keski-ikäinen nainen ja kesä on tulossa. Ette muuten arvaa, miten hyvä kapistus viuhka onkaan! Oikeasti käyttökelpoinen viilennin!

Kumma juttu, olen ottanut kuvat perätysten. Valaistus on sama, samoin tausta. Silti näistä tuli todella erilaiset kuvat. Tykkään itse enemmän tuosta alemmasta viuhkasta (Kiinasta), se on jotenkin tyylikkäämpi, mutta varmasti tulee tilaisuuksia, joihin pieni blingbling (Malesiasta) on aina paikallaan.

Luen parhaimmillaan Carl Hiaasenia uusiksi, menossa on Koirankuria. Kirjat ovat aivan ihania, humoristisia ja kantaaottavia. Ongelma lieneekin siinä, että minussakin herää melkoinen ekoterroristi, kun näen jonkun tiputtelevan roskia, tupakantumppeja ja ties mitä bashaa aivan vääriin paikkoihin. Minä ja Carl-setä olemme jotenkin kovin samaa mieltä ihmisen käyttäytymisestä, hän purkaa raivonsa kirjoittamiseen, minä pelkään, että vielä löydän itseni syöttämästä roskia roskaajalle... Suosittelen lämpimästi! Ja kannattaa se viimeksi mainitsemani Neil Gaimanin Hautausmaan poika lukaista, oli melkoisen upea satu.