Mitäs läksit?

Olihan taas sellainen päivä eilinen. Ähkin ja puuskutin töissä aina selkälihaksen osuessa väärään asentoon, mutta sain kuin sainkin hommelit tehtyä ja itseni junaan niin, että kerkesin silmälääkäriin ensimmäisen kerran 25 vuoteen.

Hyvä oli, että menin, vaikkei monitehoja ollut luvassa vieläkään, ihme kyllä. Vahvuudet ovat muuttuneet aika ravakasti, itse asiassa paremman silmäni näkö on nykyään -4, kun se aikaisemmin on ollut -5. Siitä huonommasta nyt ei kannata puhua mitään, silmänpohjan nähdessään lääkäri oikein innostui. Minulla kun kakarana meinasi verkkokalvo irrota, niin ihan ensimmäisillä laserjutskilla se liimattiin takaisin kiinni. Lääkärin sanojen mukaan aikaan saatu jälki on samantyyppistä kun jos olisi hyttynen ammuttu norsupyssyllä.

Joko perintötekijät tai molempien silmien vauriot (jepjep, vasemmastakin löytyi jotain samantyyppistä jälkeä, joka on luojankiitos parantunut itsekseen...) ovat saaneet silmänpaineen nousemaan 23een, kun se saisi olla 20. Setä kirjoitti lähetteen sellaiseen päivän pituiseen silmänpaineen seurantaan ja sitten saankin poiketa kylään vielä tämän vuoden puolella. Jos paine on kohollansa, ensin on luvassa lääkehoitoa ja sitten ehkä leikkaushoitoa. Ja ehkä jotain sokeutta jossain vaiheessa elämääni – jos nyt sitten niin pitkään elän.

Diagnoosin lisäksi herra puhdisti vasemman silmäni kyynelkanavan. Minulla kun tuppaa silmä valumaan ulos mennessäni niin, etten tahdo nähdä mitään. Puhdistus tarkoitti sellaisen pitkän kapean taipuvan neulan työntämistä kyynelkanavaan (tuntui, mutta ei sattunut) ja sitten suolaveden ruiskaisemista kanavaan niin, että se tuli suuontelosta pois. Tuli. Sattui vähän, mutta ei ollut kuolemaksi, voin suostua uhriksi toisenkin kerran, jos pitää.

Harmikiukustus. Ei tästä ihan aikuisten oikeasti tule mitään, vanhenema ja paloissa kuoleminen. En kuitenkaan ainakaan vielä käyttäytynyt lapsellisesti ja vetänyt perseitä olalle. Kikkelis kokkelis, jokohan tänään? Vai säästänkö rahat valkoiseen keppiin ja pistekirjoituskurssiin? Voihan Braille!