Unta ja unelmaa

Ennen kuin heräsin, näin unta, että olin saattohoidossa. Olin vanha, tukkakin oli varmaan sädehoidon tai muun takia osittain lähtenyt. Lyhkäisessä pätkässä tuli käytyä monenlaisia tunteita läpi, mutta oikeastaan oleellisin oli helpotus. Että nyt se on sitten ohi ja turha rypistellä enää. Mutta niin kuin unilla on tapana, sekin muuttui kun siirryin yhdestä ovesta toiseen tilaan. Pöh. Kai se kuoleminen on sitten niin suuri juttu, ettei sitä tällaiselle tavalliselle taapertajalle mielikuvituskaan uskalla näyttää.

Luulen, että akkain lehdestä lukemani juttu sellaisesta parikymppisestä tytöstä, jonka veli oli kuvannut hänen kuolemansa. Onni (jos nyt sellaisessa jutussa onnea on) oli, että hän oli saanut kuolla kotonaan ja ilmeisen rauhallisesti kuitenkin. Jotenkin surkeata, kun lukee nuoren ihmisen kuolemasta, minua tietysti heti alkoi itkettämään. Se varmaan jäi nukkumaan mennessä viimeiseksi tunnelmaksi ja vaikutti univalikoimaankin.

Unelmaosiossa tänään toivon saavani yrittimyrttiset multiin. Sekä muutkin parvekekukkaset. Parvekkeen pesusta ei varmaan vielä kannata haaveilla. Ne seinät vaan ovat niin rumat. Ja ritilälattia kanssa. Yök yök. Veljeni lupasi rakentaa minulle vielä kevään aikana kukkapöydän, niin ei tarvitse miettiä kukkalaudan rakentelua. Sen sijaan olen kyllä miettinyt, että rautakaupasta saattaisi löytyä sellaisia kukkalaatikonripustuskoukkuja, joilla saisin kukkia lisää ikkunalle, kun niiden poikki kulkee sellainen koristeputki/kaide, joka on kuitenkin tukevasti kiinni karmissa. Siinä pysyisi laatikko tukien avulla. Olisiko lauantaina hyvä rautakauppapäivä?