Yhtä juhlaa

Eilinen oli pitkä päivä. Ensin aamupäivän aikana yritin tehdä toimistolla koko päivän työt, että pääsin lähtemään iltapäivksi Viking Linen tarjoamalle Etelä-Afrikka-teemalounaalle. Uih, aih ja voi, että oli jumalaista ruokaa, kannatti rehkiä! Antilooppicarpaccio, strutsinrintaa ja amarula-pannacottaa. Uuaaaaaaaah!!! Saa tarjota, jos on luottoresepti plakkarissa! Pakko oli nimittäin hankkia laivalta mukaan pullo Amarulaa, liquid sin.

Sen päälle olikin hyvä kirmata pikaisesti käymään kotona, matkalla kävin H&M:n tilaukseni R-kioskilta. Erinomaisen sopiva musta hihaton täyspitkä kesämekko ja farkkutakki saapuivat kuin muistuttamaan, että kevät tulee ja sitten kesä. Optimismia on liikkellä, myönnän. Se mekko etenkin tuntui aivan ihanalta, a-linjainen, kevyt, mutta strategiset pläskit peittävä.

Illalla vielä vipelsimme ystäväiseni kanssa Vanhan kellarin synttäreille. Saavuimme strategisesti paikalle ½ h tilaisuuden alkamisen jälkeen, pääsimme kyllä jonottamatta sisälle ja aika vaatimattoman buffet-pöydän kimppuun, mutta istuinpaikkaa ei sitten löytynytkään. Pääsimme kokeilemaan tasapainottelua lautasen ja lasin kera, se ei ole kivaa.

Muuten meillä kyllä oli ihan omaa kivaa jälleen kerran. Vaikka paikalle oli raahattu kaikenkarvasia esiintyjiä (Jukka K, Miss Divet ja Jore Marjarannan Trio, Jore muuten osoittautui elviksehköksi, vähän niin kuin toiset ovat lihavahkoja tai laihahkoja... sisäpiirihjuumoria.), jäivät ne taustamusiikiksi vilkkaalle ajatuksenvaihdollemme. Joidenkin ihmisten kanssa puhetta piisaa. Oikeastaan tuo on väärin sanottu, minulla piisaa puhetta suurimman osan kanssa ihmiskuntaa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Miehän sanoin, olen seurallinen erakko. Ehkä olen erakko ilman omaa syytäni...

Tuli piipahdettua vielä toisessakin S-ryhmän paikassa, kun joku Kellarihumppaa-bändi karkoitti meidät Kellarista. Vltava on helppo ja leppoisa pistäytymispaikka. Sokerina pohjalla siellä on henkilökohtaisia paheitani helpottava tupakointikatos, jossa on LÄMMITYS. Luksusta! Mutta mie olenkin aina ollut aika helppo nakki.

Ilta ei venynyt liian pitkäksi, pääsin jo kahdentoista bussilla kotiin, vaikka kieltämättä hetken mietin myös taksia. Laitoin nimittäin hienostelutyyppisesti jalkaani syksyllä hankkimani mustat nilkkurit, joissa korkoa riittää. Ne olivat pikkuisen huterat vielä tässä vaiheessa talvea, mutta kun ne ovat niin ihanat jalassa, niin pakko oli.

Nyt väsyttää, mutta ei krapuloitseta, syöminen on tärkeätä juomisen ohessa. Illalla väsyttää vielä enemmän, mutta sen käytänkin viisaasti pesutuvassa ravaamiseen. Ei sitä joka päivä rillutella, joka toinen päivä vain, jos suunnitelmamme viikonlopulle onnistuvat.