Basilikat ovat nauttineet lämmöstä. Siellä jossain taustalla on myös kesäkukkia. Yläkerran tuoksuherneet voivat vahvasti, sen sijaan kudzuista on noussut toistaiseksi vain yksi.
Toinen iikkean hyllyni meni kylpyhuoneeseen, toinen joutui parvekkeelle. Siinä tulee kasvamaan kiinalaista ruohosipulia, yksi tappajachili (vaffa!), persilja sekä veliseni tuoma currykasvi, joka on kaunis, mutta aika mitättömän makuinen tähän saakka maisteltuani. Vieressä ovat auringonkukkaset, jotka selvisivät pienellä tukemisella kylmyydestä (hanki nyt jumangeggura niitä coctailtikkuja!).
Jossain vaiheessa rautatuolien tilalle tulevat lepotuolit, todennäköisesti muovirottinkiset. Nyt joutuu vielä odottelemaan, että niiden hinta laskee, niitä löytää kirpparilta, rikastun äkillisesti tai keksin jotain aivan muuta (minun kyllä tekisi mieli hankkia soffa parvekkeelle...). Kamerakin pitäisi saada, kännykän kuvat ovat melkoisen pimeitä, tosin ne on otettukin iltasella joskus kymmenen maissa.
Ulkonakymä sisäpihalle on tylsä. Vielä tylsempää on asua taloyhtiössä, joka on täynnä kääpiöitä. Mukavaa on, etteivät he ole pelkästään suomenkielisiä. Mutta juma, että harmittaa, kun minun kotiini näkee suoraan sisälle ja minusta taas olisi kiva olla jemmapiilossa ja tupakoida rauhassa silloin kun tupakoitsetuttaa. En kyllä kääpiöiden takia aio lopettaa, enkä yläkerran naapureidenkaan. Anteeksi, olen paha. Enkä aio aivan heti poiskaan muuttaa, oppikoot kestämään.
Työ on palaamassa takaisin tylsyysosastolle. En minä saanutkaan sitä uutta hommelia, josta haaveilin ja jota vähän olen saanut maistella. Toimeen on palkattu fiksumpi ja nuorempi, eikä minun sitten tarvitsekaan kouluttautua. Noh, mitäpä tuota kohta viisikymppistä akkaa uusiin hommiin opettamaan. Osanneko nykyisiäänkään enää muutaman vuoden päästä? Voi ruma sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti