Alitajunta on niin kummallinen paikka, etten tiedä pitäisikö sitä pelätä vai nauraa sille

Olen muutamana iltana nähnyt mainoksen jostain alkavasta tvsarjasta, jossa nainen joutuu onnettomuuteen ja herää aivan toisen näköisenä. Älkää kuulkaa multa kysykö, miten sellainen tapahtuu, mutta minäkin olevinaan olin muuttunut viime yönä unissani aivan toiseksi persoonaksi. Siis todella toiseksi, olin nimittäin noin 25-vuotias maitokahvin värinen nuorimies. Jep jep. Muistan ihmetelleeni genitaalialuettakin, että tälläkö sitä nyt pitäisi ja tunnustaneeni jollekin ystävälleni, että minusta nyt ehkä sitten kuitenkin tulee homo, kun en pidä naisista silleen.

Voi hyvänen aika ihmisen aivotoimintaa! Kyllä minulla oli hauskaa herätessäni omalla kustannuksellani.

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Plunssaa pukkaa, tirsk tirsk. Eilen illalla pesin pyykkiä kamalan kasan ja juttelin ystävättären kanssa puhelimessa. Vertailimme taisteluhaavoja, eli elämän mukanaan tuomia laskeutumia. Hänellä laskeutuvat posket ja silmänaluset. Minulla taas tuntuu tulevan laskoksia kaikkialle, jopa polviin. Kohta on sellaiset saksalaistyyppiset nahkaiset polvihousut ihan omasta takaa.

Te ette varmaan tahdo enempää kuulla tästä aiheesta. Mie en ainakaan tahdo kertoa, kauhistuttaa. (Alitajunta siis toteutti toiveeni uudesta ruumiista, mutta vaihtoi sukupuolen. Minusta kyllä voisi tulla ihan hyvä homo...)