Vietin vapaan perjantain touhukkaasti. Ensinnäkin ruksi seinään, kävin kirjastossa. Lainasin peräti kaksi kirjaa, joista tosin toista olen lukenut jo yli puolivälin (Traktorien lyhyt historia ukrainaksi). Voi hyvinkin olla, että ensi viikolla on asiaa sinne uudelleen. Hyvä minä! Kukaan ei kohta muistakaan, että olen ollut lukematta vuositolkulla.
Apteekista kävin kasvoille tarkoitetun aurinkovoiteen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ruskettuminen siintelee toivomuslistallani, etenkin kun auringon vaikutus ihooni on polttava, ei värittävä. Tai noh, onhan se väri punainenkin, mutta sitä kun kasvoissa riittää jo omasta takaa. Osansa tekevät pigmenttini sekä verenpainelääkitys.
Kampaajani teki minusta tällä kertaa Brooken. Viimekertainen tulemahan oli Johanna Raunio. Naureskelinkin naamakirjassa, että onneksi palaan omaksi itsekseni tänään suihkun jälkeen. Mukaan tarttui kesähoitoaineeksi hiuksiin jätettävä hoitoöljy. Kyllä mie kiltisti heidän neuvojaan kuuntelen, tukka kuitenkin on parasta, mitä minussa on enää jäljellä entisestä ”loistosta”.
Sitten meinasi katastrofi iskeä, Tiimarin suuret tiarat olivat loppuneet jo torstaina! Onneksi jäljellä oli vielä sellaisia kuuden tiarakamman kaveripakkauksia. Sain hankittua tämän päiväisille Vikkanin häägrillijuhlille koristeet kaikille tukkaan, tietenkin vain heille, joilla tukkaa enää on jäljellä, vaikka ystäväni ehdottikin, että kaljuille saadaan tiarat päähän käyttämällä pikaliimaa, nitojaa, jesusteippiä tai pieniä sisustusnauloja. Siihen tuskin kuitenkaan ryhdymme. Sinitarraa voisi tietysti kokeilla...
Eli kun eilisen murjotin ja luin, tänään lähden kotibileisiin. Siellä ei ainakaan niin paljon saa tuhlattua. Todennäköisesti saan kuitenkin huteran olon huomiseksi aikaan. Ja näen ihmisiä! Saan pitää tiaraa ja juoda viiniä! Herkkuruokaa! Kiva kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti