Potkupallopeliä seuraamassa

Kävin sitten katsomassa elämäni ensimmäisen jalkapallo-ottelun. Siellä pelasi HJK ja sitten joku turkulainen poppoo, vaikka sen nimi, Inter, vaikuttikin aivan joltain eurooppalaiselta joukkueelta. Olen minä sellaisesta ainakin joskus kuullut.

Ennen peliä pääsimme saunomaan ja syömään yhden Töölönlahden rannalla sijaitsevan hotellin katolla. Näkymät olivat kauniit, ruokana tarjottiin maggaraa (tosin lihaisampia versioita), perunasalaattia ja salaattia. Juomaakin oli tarjolla riittävästi.

Juomatarjoilu jatkui myös kentän laidalla. Hyvä olikin, aika vierähti nimittäin yllättävän sukkelaan. Todennäköisesti huvitimme suuresti ympärillämme olevia miesseurueita asiattomine kommentteinemme (kuultu muun muassa lausunto "onko sulla libretto tähän juttuun?" kun yhdellä meistä oli joku peliesite käpälässä). Siellä oli hirveästi miehiä, mutta ne melskasivat niin paljon, etten uskaltanut juuri kuin varovaisesti kurkistaa niitä. Maaleja pelissä tuli yhteensä neljä. En nähnyt niistä yhtään, koska tapani mukaan katselin taas aivan muualle.

Kotiinpäästyäni en tietenkään ymmärtänyt heti mennä unille. Vieraat ovat edelleen talossa, nyt minua sekä ahdistaa että väsyttää.

Todistuskappale nro 1.

Tämä hassu ukkeli nousi aina kun isäntäjoukkue teki maalin, eli kahdesti. Minua alkoi turkulaisten puolesta säälittämään, kun niiden maalien aikana ei noussut mitään muuta kuin buuauskuoro. Kauhean epäurheilijamaista käytöstä...