Eilen kun kipitin töihin, liukastelin kuuraisella asvaltilla. Tänään onneksi oli lämpimämpi aamu. Yö meni kuunnellessa epävireistä urkupilliä, joka kotitalostani oli muodostunut. Pitkiä apeita epävireisiä säveliä soitteli se urku. Parveke säesti epätahtiin kolkottamalla, naputellen tuulen rytmiä. Minä sitten tykkään syksystä, pimeästä, kosteasta, viilenevästä ilmasta, mutta ei kerrota sitä kenellekään, kun se joissakuissa herättää piiloaggressioita. Minkä mie sille voin, etteivät kaikki saa syksystä irti sitä, jonka saan melkein jokaisesta vuodenajasta, uutuudenviehätyksen joka vuosi.
Pelottaa. Menen iltapäivällä hammaslääkärille vihdoinkin. En tahdo suoraan sanottuna edes ajatella, mitä minulle siellä tapahtuu. Kurjinta kunnallisessa hammashuollossa on se, että aina lääkäri vaihtuu, et ikinä tiedä millainen hirviö tai hyvis siellä on vastassa. Ja joka kerta sama selitys: ”Pelkään hammaslääkäreitä, puuduttakaa, kiitos.” Antaisivat jotain hevoislääkkeitä rauhoittaviksi samalla.
Pitäisi tehdä päätös, laitanko työpaikkahakemuksen menemään. Sitä ennen pitäisi soittaa ja kuulostella, mitä avoimessa paikassa oikein tahdotaan. Koitan tolkuttaa itselleni, että ei se vielä tarkoita, että saisin paikkaa, jos haen sitä. Olenhan minä hakenut monta muutakin, enkä ole niitä saanut. En tosin edes ole hakenut kahteen vuoteen. Käyn vanhemmaksi kaiken aikaa, kohta loppuu aika. Sekin pelottaa.
Syksy on hienoa aikaa, minäkin tykkään tuulesta ja pimeydestä joskus jopa sateesta.
VastaaPoistaToivottavasti pääset hyvis-hammaslääkärin tuoliin, joka puuduttaa oikein isolla pruutalla.
Hassu juttu muuten, minäkin pohdin työpaikkahakemuksen lähettämistä. Kynnys on kuitenkin korkea.
Onnea sinulle(kin) paikanhakuun!
Se on kumma, että muista vuodenajoista kuin kesästä tykkääminen johtaa miltei lynkkaukseen.
VastaaPoistaMinä tykkään ainakin vähäsen ihan jokaisesta, vaikka syksy aiheuttaakin masennusta ( josta en tykkää yhtään). On siinä silti oma viehätyksensä; kesän tolkuttoman kirkkauden ja värikkyyden jälkeen syksyn hämäryys ja pimeys tuntuvat rauhoittavilta. Ja alkusyksyhän on puhtaasti ihana!
Lempparini on ehkä nykyään talvi, mutta siitä kannattaa pitää suunsa supussa, koska ihmiskunta ilmeisesti pelkää lunta ja pakkasta kuollakseen. Tai jos ei pelkää, niin ainakin vihaa.
Hammaslääkäri oli harvinaisen hyvis! Selvisin pyörtymättä pois. Hae vaan siekin, Kiona!
VastaaPoistaPennisein, minusta kaikki ovat kivoja tavallaan ja ärsyttäviä tavallaan. Syksy vaan on niin aliarvostettu, että siksi ehkä tykkään siitä eniten. (Mie kun aina olen ollut häviäjän puolella... ;-D)