Päätin lakata tuskastumasta viikonlopun ajaksi. Tilanne kun on sellainen, etten sille mitään oikeastaan voi. Ajatustyötä tosin on tehtävä, mutta antaa alitajunnan jyllätä, kun annan sille eväät ajatteluun. Vakuutusyhtiö hakee minulta ex-puolisoni auton liikennevakuutusmaksuja takautuvasti, kun hänhän ei tietenkään niitä ole maksanut eikä onneton näköjään ole saanut ennen kuin toukokuussa vasta poistettua kotteroaan liikenteestä. Minä siis joko kiltisti maksan eur 115 tai kiistän sen. Kiistämistä varten tarvisen AKE:sta todistuksen, jossa kerrotaan minun osuudestani autoon (joka siis on nolla), todistus maksaa eur 12. Jotain joutuisin maksamaan joka tapauksessa.
Viisainta varmaan olisi vain maksaa, neuvotella maksujärjestelyt ja kertoa kaikille, että älkää vaan Tapiolan kanssa ryhtykö tekemisiin. Riistäjiä ja ryöstäjiä ovat, eikä mitään neuvoja saa, vaikka muistan selvästi suorastaan itkua vääntäen rukoilleeni heitä kertomaan, miten saan itseni pois maksajanpaikalta. Ympäripyöreätä paskaa vaan sopottivat, että omistajan pitää tehdä muutos. Niinpä, mutta jos omistaja on pystyynnostettu alkoholisti-piripelle, niin sehän varsin tekeekin muutoksia. Aina kun itsensä huumaamiselta kerkeää. Match made in heaven; Tapiola ja piripäät!
Jos minulla olisi ollut entisen puolisoni puhelinnumero, olisin soittanut ja haukkunut pystyyn. Jotain aion vielä tehdäkin. Jonain kauniina päivänä, kun hän sitä vähiten odottaa. Minulla riittää muistia. Sen lisäksi toivon hänelle pelkkää pahaa, paskaa oloa ja huonoja huimausaineita. Kuolisi, saatana, niin pääsisi yhteiskunta helpommalla. Voi kun kaikki maailman huumeheebot liittyisivät yhteen ja tappaisivat toisensa!
Mutta huihai, nyt loppui väninä. Tänään lähden pikkuretkelleni Tampereelle. Ensin rakkaan ystävän ja tyttärensä kanssa lounas, sitten toisten rakkaiden kanssa juhlimaan tupaantuliaisia, minne olen ilmoittautunut keittiöhommiin. Minä kun nyt vaan satun pitämään ruuanlaitosta, niin miksipä sen siis käyttäisi taitojani myös toisten hyväksi. Kevytkenkäisesti ja -linjaisesti siirryn suihkun kautta kohti Hämettä. Enkä välitä mitä retki tulee maksamaan, kyllä minulla on jo varaa pieniin virkistysreissuihin, ei tässä enää niin köyhiä kuitenkaan olla. Mutta olisi tuolla satasella vaikka mieluummin baarissa istunut kuin antaisi tylsälle vakuutusyhtiölle typerän ex-puolison aikaansaannoksista.
Hanki se AKE:n todistus, on 12 euroa kuitenkin paljon vähemmän kuin 115. Ja samalla saat itsellesi ja vakuutusyhtiölle mustaa valkoisella siitä, että sinulla ei ole autoon mitään osuutta. Jos oikein hyvin menee, pistävät ulosottomiehen piripään ovelle eikä sinun.
VastaaPoistaJos maksat laskun, jäät aina vain roikkumaan sinne heidän tietoihinsa, etkä pääse koskaan eroon mokomasta.
Kannatan Pennin ehdotusta.
VastaaPoista12 euroa - 115 euroa - siinä on selkeä ero. Ja se mustaa valkoisella omistamattomuudesta on oleellinen seikka päästäksesi tästä vaivasta lopullisesti eroon.
Hauskaa Häme-reissua. Olet ansainnut kaiken hauskan, joka tiellesi osuu. :)
Samaa mieltä minäkin, 12 on eri kuin 115.
VastaaPoistaKuolisivatkin, kaikki k-päät.
Hauskaa ja iloista Tamperetta!!
-Kiona
Noh, ainakin olen parhaani nyt yrittänyt. Tapiolaan lähti ruinauskirje ja ex-puolisolle haista vittu, runkkari-kirje laskukopioiden kera.
VastaaPoistaEihän se mitään tietenkään maksa, mutta sainpahan kirjoitella vittumaisia lauseita johonkin. Voi kun joku tappaisi sen!!!