Salainen AS persoonallisuus

Tein naamakirjassa autismin kirjo-testin, tulos oli 41 täppää, kun normiväestöllä naisilla täppäset ovat 15 ja miehillä 17. On toki erotettava toisistaan, miltä minusta tuntuu ja miten minä asiat teen. Osaltaan tulokseen saattaa vaikuttaa, että olen viettänyt lapsuuteni erittäin eristetyissä oloissa, ilman ikäistäni seuraa. Sitä sain vasta kuusivuotiaana, kun muutimme paikkakuntaa. En osannut toimia ryhmässä, en tiennyt miten lapset käyttäytyvät, enkä osannut lukea ihmisen elkeitä.

Olen tehnyt kovasti töitä tajutakseni ihmisiä, en vieläkään ole kaikkiseltaan varma, mitä ihmiset tarkoittavat. Tämä ei tarkoita, että olisin mitenkään kylmä, minulle vaan ei ole luontaista läärytä ihmistä kuolasta kosteaksi. Minulla on RAJA, sisäinen elinpiiri, jonka sisälle pääsevät vain harvat. Halailu ei ole lempilajejani, mutta sitäkin olen oppinut sosiaalisesti hyväksyttävästi tekemään. Teen itse asiassa monia asioita luonteeni vastaisesti, mutta toivon mukaan niin sujuvasti, että käyn normaalista.

Asperger-piirteeni olen aika lailla saanut tungettua taustalle, mutta eiväthän ne ihmisestä pois kokonaan lähde. Edelleen saatan uppoutua piipertelyyn, unohtaa ympäristöni, en tunnista ihmisiä, jos he eivät tule vstaan normaalikontekstissa, usein en edes ”näe” ihmisiä, vaikka he seisoisivat nenäni edessä. En kestä valoja, ääniä, äkillistä kosketusta, en voi juurikaan katsoa elokuvia, koska katsominen on ahdistava kokemus. Sen sijaan lukeminen, sanat ja sanoilla leikkiminen ovat hienoja asioita. Käytän tuntemattomien kanssa usein huumoria, koska tiedän sen viihdyttävän ja tiedän, että sen varjolla omituisuuteni ja töksäyttelyni eivät kuulosta niin pahalta.

Opin koko ajan lisää sosiaalisista suhteista ja ihmisistä. Varmaan vanhemmiten vain minä tulen olemaan ihminen, joka tietää, että sisälläni piileskelee pieni AS-persoona, mutta en anna sen enää häiritä itseäni. Mut hei, on siinä oikeasti paljon myös yksinäisen lapsen oppimattomuutta maailmasta, elämän tarkoituksesta ja muusta. Minusta nyt vaan helpointa olisi, jos elämän tarkoitus olisi 42.

Edit 18:28 Huomhuom, ettei kenellekään muulle tulisi mieleen lukea, että luulen tai kuvittelen itseäni autistiksi tai edes vahvaksi asperger-persoonaksi, voitte lakata ajattelemasta moista. Minulla on joitain persoonanpiirteitä, joista suurimman osan olen saanut piilotettua tähän ikään mennessä. Nyt ne ovat kuin surinaa takaraivossa, eivät hakkaava kipu korvien välissä. Ja sitä paitsi, eihän minulla ole mitään diagnoosia, tämä voi vain olla silkkaa epäsosiaalisen ihmisen horinaa. Selvensikö?