Kappas, kusessa ollaan

Hyvänen aika, olen sitten ahneuksissani saanut tästä viikosta aikaiseksi melkoisen hässäkän. Sekä toissä että vapaaehtoistöissä. Mielenkiintoista, katsotaanpas, miten selviydyn omaehtoisesta agilityradastani. Minulla on sekä vapaaehtoistöitä että työelämäkummitoimintoja tälle viikolle. Ja töitäkin pitäisi tehdä, kotihommista puhumattakaan. Saattaa ensi lauantai tulla tarpeeseen, kun se on joku kirkollinen pakkolomapäivä. Ja ruotsalaisuuden päivä.

Viikonloppu oli rentouttava ja erilainen. Minulla oli muun muassa jatkot! Onneksi ne olivat tuttujen ihmisten kanssa, ettei tarvinnut jännittää, mutta silti. Jatkot! En edes muista, koska viimeksi! Ja vielä hauskat jatkot! On se vain kiva, että minulla aina on jotain tarjottavaa, luonteeni kun tuntuu kovasti joissain asioissa muistuttavan hobitin luonnetta: viihtyy kotona, rakastaa hauskanpitoa, ruokaa, juomaa ja ystäviä. Sitä ennen kerkesin vierailla baarissakin, mutta karaoke jäi tällä kertaa onneksi väliin.

Mut kuka näitä samoja horinoita jaksaa lukea? Parempi hyrskytellä mielihyvää itseksenä. Niinhän sitä sanotaan, että kel onni on, jiiäneeee... Niinpä kätken onnen sydämeeni ja tutkiskelen sitä siellä.