Nuorissa ON tulevaisuus

Olen nähnyt rock´n´rollin tulevaisuuden. Se on nuorissa. Tulevaisuus voi hyvin ja kasvaa. Hurja tulee vielä olemaan tunku, kun jo eilen esiintyneistä bändeistä tuntuu olevan vaikka mihin muutaman vuoden päästä. Hauskaa oli, vaikka itse seurasinkin tapahtumaa lämpiön telkkarista, kun sain ruokahuoltovuoron vapaaehtoistoiminnassa.

Mutta kyllä minua sitten huvittaa, kun nykyiseen rokki-imagoon kuuluu tasan 80-lukulainen kerroksittain leikattu pitkä tukka, pillifarkut, nahkatakit, pilottilasit, huivit ja poseeraaminen. Käsittämätöntä! Hassua! Mutta hauskaa! Ja minähän tykkäsin 80-luvun tukkahevistä. Ja sitten kun ne kuitenkin ovat niin nuoria ja kovin lutuisia...

Oma eloni on taas tasaantunut. En enää revi tukkaa päästäni, visko tuhkaa ja raavi itseäni ruukunsirpaleilla, mutta eivät täällä juurikaan siviilit juhli. Niin paljon oli viime viikolla touhua, että en osaa rauhoittua. Viime yön unet jäivät aika vähiin jälleen kerran. Tänään ajattelin käyttää päivän siivoamiseen, sehän on sopivaa kirkollisen juhlapyhän käyttöä. Sen päälle saunon ja juon tyttönimelliseni alkoholia. (No, en ehkä ihan niin paljon, mutta sen verran, että saan ajatukseni käännettyä pois pahisasioista.)

Pieni jatkokirjoitus aamupalan jälkeen: Viime kuussa kun kuvittelin elämän vihdoin hymyilevän ja olevan suopea minua kohtaan, tein pienen synnin lähi-Pirsmassa. Siellä olivat pienet voileipägrillit tarjouksessa, hinta oli alle eur 16. Koska olen tahtonut sellaista itselleni niin pitkään kuin voin muistaa, pakkohan minun oli napata sellainen mukaani. Ja mikä ilo onkaan nauttia viikonloppuaamuisin kolmioleipiä ja hyvää vahvaa Reko-kahvia. Omnom. Jotain iloja köyhän epäonnisen vanhan luuskan elämässäkin on. Joskus ehkä muitakin vielä kuin vain syöminen. Mutta koskahan se joskus koittaa?