Miehistä ja munista

Keskiäkäinen (kiitos SusuPetalille termistä) nainen oli taas menettää hermonsa matkalla suureen kauppakeskukseen, kun joutui ruuhkabussissa nuoren hoikan miehen viereen. Ensin ajattelin, että jee, tähänhän mahtuu hyvinkin, mutta sitten kun hokasin, että nuorella mielellä oli munaongelma ja hän levitteli haarojaan laajemmalle kuin pusta ulottuu, niin keskiäkäinen meinasi tippua kurveissa penkiltä. Piti oikein ärähtää vekaralle, että voisiko hän ystävällisesti pysytellä omalla tontillaan. Tai edes suurimmaksi osaksi siellä. Palkakseni sain yrmeän katseen ja tilaa lisää noin sentin. Joko sillä kaverilla oli kamala macho-kompleksi tai munat kipeinä. Katkaisuhoitoon!

Kävin hankkimassa viimeiset vaaditut lahjukset. Yksi osa-alue sisälsi haisujuustoja, ostin elämäni ensimmäisen purkin Stiltonia. Toivoin, että olisin saanut sen itselleni, mutta se ei taida tapahtua vielä ihan tässä elämässä, kun hinta oli lähes 15 eeroa. Mutta kyllä minäkin vielä joskus... (sama juttu kovin monen jutun kanssa, sitä ennen kyllä tyydyn edullisempiin korvikkeisiin. Ei tässä pelkkää sitkua eletä kuitenkaan, otetaan ilo irti vaikka syän märkänis!)

Riemukseni kuulin, että saan ainakin yöpyjän Tampereelta kylään viikonloppuna. Mene tiedä muutakin seuraa. Sitä ennen on vain edessa sellainen viikko, että johan on kumma, jos ei huvittelu, ruoka ja juoma taas perjantaina maistu. Juomasta taas tuli mieleen Ukrainassa perustettu juomaseuraa tarjoava firma, naamakirjassa pidimme kovin hauskaa eilen illalla sen kustannuksella. Lopputulema taisi olla, että jos emme muuta Ukrainaan, niin yksi toveri saattaa perustaa firman Norjaan. Ei sillä mitään väliä, kumpaakaan kieltä kun en osaa, mutta alkoholi todennäköisesti lisää kansainvälistä yhteisymmärrystä. Mitenkähän kauan tuollaista menoa työkseen jaksaisi?