On olemassa ihmislaatu jolla on tarve määritellä asiat, antaa niille nimi ja vielä mielellään lyhennekin. Se ihmislaatu on jossain välissä kehittänyt termin ”some”. Minulla kesti muutaman viikon aikanaan ennen kuin hokasin, että hehän tarkoittavat sosiaalista mediaa ja että sosiaaliseen mediaan kuulun minäkin, kun internetissä huutelen bittien avaruuteen kaikenlaista. Olen huudellut asioita jo tammikuusta 2005, eli kohta kuusi vuotta.
Hupaisinta on tajuta olevansa edes jotenkin etupäässä junaa. Tällä kertaa en jäänytkään asemalle, vaikka periaatteessa ikäni puolesta minun ei juurikaan enää pitäisi uusia asioita oppia eikä etenkään niitä käyttää. (Tämä tulee nyt lievällä itseironialla, en mie itseäni aivan niin vanhana ja oppimattomana kuitenkaan pidä.) Ja jos totta puhutaan, tuntuu, ettei kovin moni meillä töissä ole sosiaaliseen mediaan kovinkaan runsaasti tutustunut, saatikka että käyttäisi sitä. Tiedän pari nuorempaa työkaveria, joiden olen kuullut pitävän askartelu- tai leivontablogia, mutta enpä ole edes kiinnostunut sen vertaa, että olisin käynyt tutkimassa. Minun elämäni on minun elämäni, ja työ on vain yksi osa sitä, mutta sitä ei sotketa vapaa-aikaan.
Nyt kun ammattini puolesta saan kutsuja erilaisiin koulutuksiin, useimmissa on joko yhtenä tai jopa ainoana aiheena sosiaalinen media. Jaa. Minä kyllä tiedän siitä omasta mielestäni jo aivan riittävästi, opin kaiken aikaa lisää sitä käyttämällä ja käyttäjäkokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että se on hyvästä, tuo lisää ystäviä (jos nyt ei kuitenkaan vaurautta ja vaikutusvaltaa, ainakaan minulle) ja lisää kontaktinpitoa kovin moniin kavereihin. Naamakirjassakin on ylen hauskaa tiedottaa isommalle ryhmälle yhtä aikaa vaikkapa siitä, että löysin jotain tosi hyvää ja namia, Valion tiramisu-maitorahkan. Tai sitten lähettää tapahtumakutsu syntymäpäiville, vastaanottaa itse keikkatietoa, pelata hauskoja ajanvietepelejä (lue Restaurant City) tai jakaa biisejä tunnelman mukaan. Ihana paikka, perun kaikki pahat puheeni siitäkin.
Mä oon siis ihan somessa. Jee! Vähänkö oon in. (Ai enkö, no, en mie sitä oikeasti arvellutkaan. Sitä paitsi some kuulostaa ihan joltain huumeelta...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti