Elelen parhallani laatikoiden keskellä. Sain mieluisan viestin pikkuveljeltä, hän kerkesi hakemaan kanssani muuttolaatikot töistä. Minulla on siis melkein viikkoa aikaa täyttää ne. Sokerina pohjalla keskilattialla nakottavat myös nokkakärrit, joiden veistokselliset muodot osuvat silmän lisäksi myös raajoihini, kun liikun varomattomasti ympäri sokkeloa, jota vielä muutaman päivän ajan kutsun kodikseni.
Eilen roolipelasimme. Peli sujui tällä kertaa paremmin kuin aikoihin, emme tosin taistelleet kertaakaan, vaan hiippailimme tattitarhaan (ohi vuohenruumisen ylitatittaren), sieltä temppeliin, josta pääsimme ensimmäiseen toiseen ulottuvuuteemme. Atolli-merimaailmasta saimme ensimmäisen puuttuvan palasen kultaiseen orbiimme. Valitettavasti ryöstämiset jäivät taas tekemättä, kun onnistuimme paukauttamaan itsemme seuraavaan ulottuvuuteen, luolaan, jonka perältä löytyi kaksi mustaa lohikäärmettä vartioimassa suurta kultakasaa. Siitä onkin hyvä jatkaa ensi kerralla.
Tällä kertaa päätimme, että ruuat saavat olla tapastyyppistä tarjottavaa, ettei aikaa menisi ruuan vääntämiseen. Kyllä kuusi ihmistä saa melko täyden pöydän aikaiseksi, ja ihmeellistä kyllä, pöydän myös puhdistettua tehokkaasti. Pelinjohtajaamme lahjoimme täysien vuosikymmenten johdosta kelttikoruriipuksella. Onnea vielä kerran, ystäväiseni!
Minun pitäisi alkaa tehdä noille laatikoille jotain. Ehkä iltapäivällä. Ainakin katson ensin Innon ja sitten Futuraman. Ja sitten ehkä otan päiväunet. Sitten jos vähän riipoisi kirjoja laatikkoon. Jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti