Reilu kolme vuotta siihen meni, että saimme ensimmäisen roolipelimme pelattua läpi. Mutta nyt on yksi maailma pelastettu, taso noussut ja ylensyönyt olo. Menuna porsas chow mei, kanaa vihreässä curryssa, satay-katkarapuja, kasvisgratiinia, nuudeleita ja jasmiinriisiä. Puuh puuh.
Tällä kertaa olimme kaukaaviisaita, sovimme jo seuraavan pelikerran helmikuulle valmiiksi. Pelinjohtajamme ei tappanutkaan meitä viimeisen kerran kunniaksi, vaikka kieltämättä hän oli melkoisen hilpeä näky repiessään tukkaa päästään, kun emme muistaneet pelistä enää yhtään mitään. Edellinen pelikerta nimittäin oli kesäkuun lopussa...
Mutta seuraavalla kerralla on uusi rytinä tiedossa. Tappolistalle pääsee hämähäkkikuningatar kätyreineen. Ja ruokateemana blinit. Jesh! Voi hyvänen aika, että voi tämän ikäisenä hurahtaa roolipelaamiseen! Se on kyllä maailman parasta ajanvietettä, etenkin kun asiaa ei ota ryppyotsaisesti ja muistaa syödä hyvin.
Tekstisi sain hymyn huulille. Olen nimittäin jonkin aikaa ajatellut, että olisi mielenkiintoista kokeilla roolipelaamista. En ymmärrä koko asiasta yhtään mitään, ehkä juuri sen vuoksi.
VastaaPoistaJos löydät pelinjohtajan ja porukan, joka ottaa sinut mukaan, suosittelen erittäin lämpimästi.
VastaaPoistaEi siitä mitään aluksi tarvitsekaan tietää, strategikoksi oppii vain pelaamalla. Enkä nyt todellakaan väitä itse sellainen olevani.
Meidän ryysyläissakkimme on riitainen, tekee vääriä valintoja, haavoittuu ja kuolee epäsopivasti, emme löydä etsittäviä asioita, ennen kuin niihin työnnetään nenäämme ja juvelitkin yleensä jäävät piiloon tai tuhoamme ne epäsopivissa räjähdyksissä, happokylvyissä tai hautaamalla ne mielettömien raunioiden alle...