Vuohenjuusto-parsakaali-kukkakaalisosekeitto
300 g parsakaalia jalkoineen pilkottuna
300 g kukkakaalia pilkottuna
½ l hyvää kasvis- tai kanalientä
ripaus pippuria
100 g vuohenjuustoa
Keitä kattilassa kannen alla kasvikset pehmeiksi, kaada neste talteen. Soseuta ne tahtomallasi tavalla (itse käytin tehosekoittajaa, lopputulos on samettinen). Kaada neste takaisin kattilaan. Lisää tarvittaessa, ettei keitto ole sosetta, vaan keittoa. Rapsauttele pippuria mukaan, samoin vuohenjuusto. Annna sen sulaa miedolla lämmöllä. Tarkista suola. Tarjoa tuoreen leivän ja mausteöljyn kanssa.
Kylmäsavulohi-kastike
2 sipulia pilkottuina
pari pientä porkkanaa silputtuna
Inkivääriä raastettuna peukalon kokoinen pala
tl currya
tl paprikaa
mustapippuria
öljyä
dl siideriä tai valkoviiniä
soijakastiketta loraus
kermaa ja yrttimaustettua creme fraichea
350 g kylmäsavulohta
tuoretta basilikaa
Herättele mausteet pannulla öljyssä. Kaada mukaan sipuli ja porkkanasilppu. Freesaa. Lorauta siideri pannulle, anna alkoholin haihtua. Lisää kerma ja creme fraiche, anna pulputtaa hiljakseen pannulla kannen alla, kunnes sipuli ja porkkana ovat pehmeitä (n. 15 minuuttua). Juuri ennen tarjoilua pilko mukaan lohi sekä basilika. Tarjoa pinaattipastan kanssa. Tai ihan minkä vain pastan kanssa.
Vierailun alku oli vähintäänkin nolo. Olin antanut vieraille koodin, jolla he pääsisivät porraskäytävään, mutta koodipa ei toiminutkaan ilmeisesti pyhäpäivän ratoksi. Sitten kun he soittivat minut avaamaan alaoven, yllättäen saman tien kun painoin oven takanani kiinni, tajusin, että avaimet jäivät sisälle. Seurustelimme 20 minuuttia porraskäytävässä, ennen kuin huoltomies tuli laskemaan meidät sisään. Minua punastutti ja ahdisti. Pakko vyöttää avain johonkin sopivaan pelastuskohtaan, minä en ryhdy ovenavausmaksua monta kertaa maksamaan. Turhaa omasta varhaiskeski-iän dementiasta johtuvaa rahanhukkaa!
Muuten oli mukavaa ja hauskaa. Saunoimme, söimme, joimme ja haastelimme runsaasti ennen kuin saatoin vieraat bussipysäkille. Siellä pölyyttikin lunta oikein huolella, tuli aivan lumiukkomainen olo, ennen kuin takaisin kotiin pääsin. Kyllä, tarkistin, että avain oli mukana, ennen kuin ulos läksin.
(Nolostuttaa ja punastuttaa vieläkin kun sitä mietin. Räpä.)
Voi, sitä sattuu meille muillekin varhaiskeski-ikäisille, ja kyllä nolottaa! Tosin minulle on sattunut ihan läpi elämän. Äidillä on vara-avain, mutta se ei paljon lohduta, kun on käynyt kotiasussa varaamassa pyykkituvan eikä mukana ole ulkovaatteita puhelimesta puhumattakaan...
VastaaPoistaViimeisen 60 euroa ja rapiat maksettuani olen tullut vähän neuroottiseksi avaimen suhteen, mutta nyt se taas on varmasti mukana kun kotiovesta poistun. *koputtaa puuta*
Huuh, onpas teillä tyyristä oven avaaminen! Mie en joutunut pulittamaan kuin 20 eeroa.
VastaaPoistaJotain on kyllä keksittävä, mie en tahdo maksaa sitäkään rahaa kovin monta kertaa. Varmaan on teettetävä vielä yksi avain jemma-nimiseen paikkaan.
Ei se avainjuttu ollut yhtään nolo! Kuten kuulit on meillekin sattunu eräänkin kerran. :D Oli ihana ilta! Yöllinen bussiajelukin oli ihana, miten nättejä taloja ja seutuja siellä sun huudeilla.
VastaaPoistaHihi, multa meni jotenkin ohi, että se keitto oli parsa- ja kukkakaalia - ja hyvä niin, koska nyt saatoin ennakkoluulottomasti huidella koko lautasellisen ja haikailla lisää. Mähän siis inhoan parsa- ja kukkakaalia. :D Ehkä voisin tarkistaa asenteeni...
Mie olen tunnettu siitä, että suyötän ystävilleni jännittäviä asioita. Niin kuin kasviksia, juureksia ja vaarallisia vihanneksia... ;-D
VastaaPoistaHienoa vertaistukea kyllä sain, kiitos!