Moneksi voi ihminen taipua

Muutaman viime päivän olen lukenut teknisen tukemme meilejä. Hän kun lähti viikon lomalle ja sijaiseksi kaavailtu kesäapu sairastui. Minähän en tietysti osaa kovin paljon muuta tehdä kuin laittaa kiireellisiä viestejä eteen päin ja vastata loppuihin, että palaamme asiaan seuraavassa elämässä, ei kun ensi viikolla.

Onneksi olen perjantain poissa! Minua ahdistavat työt, jotka työnnetään minulle ilman, että varsinaisesti osaan niille mitään tehdä. Toisaalta tämä on sen verran opettavainen kokemus, että mene tiedä, vaikka oikeasti alkaisinkin perehtyä teknisen tuen hommeleihin. Olisihan se ihan hieno taito. Lisämeriitti, jos tässä taas jonain päivänä joutuu suurennuslasin alle, että kuka saa jäädä ja kuka lähteä.

Olen suuri törsääjä ja tilasin itselleni paidan H&M:ltä.

Riepu saapui ja osoittautui paremmaksi kuin arvasinkaan, materiaali on pellavaa ja puuvillaa. Ihanan lämmin, mutta ilmava ja värikään ei itse asiassa ole hassumpi, vaikka sitä ensin vierastinkin. Kenkälaskua ei ole vielä näkynyt, pitää muistaa, että sekin on tulossa tässä kuussa. Koitan vähän taas suunnitella talouttani parin vkon päästä olevaa palkkapäivää varten.

Palkasta tuli mieleen, että verokorttikin saapui. Siinä oli ensimmäisen kerran huomioitu matkakulut, mutta mielestäni siitä edelleen puuttuivat ensiasunnonostajalle kuuluva korkovähennys. Tai ehkä minulle ei kerry korkoa niin paljon... Mutta muuten minusta tuntuu, että veroprosenttikaan ei noussut. Ihmeellinen luonto!

(Säätila on muuten muuttumassa, ranteita pakottaa. Tulee kosteutta. Lisää luonnonihmeitä, minulla on kosteusmittari molemmissa murtuneissa ranteissani tätä nykyä.)