Fyysisen työn kimppuun

Tänään on kustannuspaikalla vuorossa fyysistä työtä perjantain kunniaksi. Pääsen epäkiitollisen purkaamis- ja tuhoamistehtävän kimppuun, tuhoan vanhoja tieteellisiä dokumentteja ja arkistoin osan tulevaa käyttöä varten. Kun eilen kävin tutkiskelemassa maastoa arkistossamme etukäteen, huomasin siellä toisenkin työn, joka soveltuu kesän hikisinä päivinä tehtäväksi pimeässä ja ilmastoidussa tilassa. Pitää vain muistaa se sitten, kun taas tulee aika nauttia hiljaisista toimistopäivistä. Minulla on siis jemmatyö kesäksi.

Uniosastolla, nyt kun sitä vihdoin tuli (!kiitos kaikista seitsemästä tunnista!), meno oli vallan villiä. Yksi ystäväni toi Johanna Tukiaisen luokseni, kun olimme lähdössä ulos. Hän selitti, että Johannalla ei ole oikeita ystäviä, niin nyt meidän sitten pitää ryhtyä hänelle oikeiksi kavereiksi. Johanna laittoin valkean läpinäkyvän paidan, vaaleanpunaista huulipunaa ja yritti tunkea mulle jotain ihmeellisiä killuttimia käsiin. OMG! Mie en tahdo, onko pakko?

Olen kieltäytynyt viinistä koko viikon. Voin vannoa, että tänään en kieltäydy. Enkä myöskään saunasta. Pitäisiköhän vielä tehdä lohturuokaa eli pizzaa? Ulos kun ei voi ajatellakaan menevänsä, rajat ne olivat vanhalla Neuvostoliitollakin, samoin vanhalla p-karjalanpiirakalla, pakkasrajat nimittäin.