Olihan iltamat!

Ihmisen on hyvä päästä ulos tuulettumaan. Kun tuulettumiseen sisältyy hyvien ystävien seuraa, naurua, sopivaa humaltumista, ensin raskasta musiikkia ja sitten vähän keveämpää, niin johan on kumma, jos ei riemua riitä. Kotiteollisuus on aika raskasta, jos se kuvastaa suomalaisen miehen sielua, näkymä on aika synkkä ja kalevalainen.

Ilves oli ihmeen täynnä, tapasimme siellä nimittäin ennen keikkaa. Viereisessä pöydässä istuskeli kuusikymppinen mies, joka puhui itsekseen kovaäänisesti (edit, korjasin vähän ikää). Aiheet kumpusivat 50-luvusta, sota ja viranomaiset tuntuivat olevan muita päällimmäisiä asioita. Oli vähän ahdistava kokemus, tuli oma lähisuku mielisairauksineen mieleen. Mieleen jäi myös kiihkeä hansikkaansa kadottanut nuori mies, joka todennäköisesti olisi tahtonut tehdä kasseillemme tupatarkastuksen. Kolmas kummastuksen aihe oli 80-luvulta karannut Ippe Kotkasta, joka niin piti pienistä ihmisistä. Minähän en mikään pieni ole, joten hän ei varmaankaan tarkoittanut minua.

Domin keikka oli loppuunmyyty. Remontti oli tehty Järvenpään tyylillä, minä en hänen kitchistään perusta, mutta narikan ja baarien sijoittelua voi kiittää. Akustiikkahan vanhassa kirkossa on todellakin erinomainen! Keikan jälkeen saimme kutsun seuraavaan baariin, tunnelma vaihtuikin aivan kerralla, kun pääsimme Storyvillen yläkerran sohville löhöilemään. Tupakkihuoneessa keskustelin useampaan otteeseen vanhahkon harmaantuneen herran kanssa niin, että hän vielä baarista lähtiessään tuli pokkaamaan ja kiittämään. Viehättävää!

Siihen se sivistynyt viehättävyys sitten loppuikin, erehdyimme nimittäin jatkoille yhden töölöläishulttion luokse. Siirryimme maanläheisempien ilojen pariin, riemua ja alkoholia riitti, mutta voi hyvän tähden, että taas pitelin päätäni, kun istuin 11 maissa aamulla kotimatkalla bussissa. Harmitti niin, että rankaisin itseäni, enkä edes taksia ottanut. Toisaalta aamuyön aikana minulle annettiin hupaisaa miesterapiaakin, oikein jälkikäteen on naurattanut.

Kotiin saavuttuani olen torkkunut, potenut erilaisina krapulan oireita, hikoillut, palellut, nähnyt painajaisia ja natustellut jotain pientä. Mielestäni välillä on hyvä rempaista kunnolla, sitten taas jaksaa olla toisella tavalla kunnollisesti. Matokuuri on nautittu, nyt voi nauttia kotioloista, onneksi sain perjantaina siivottua, ennen kuin läksin.