maanantai 14. maaliskuuta 2011

Meri on musta ja aallot rantaan lyö*

Jos en viime yönä olisi nukkunut 8 tuntia, pelipöksyjeni riepaleita saisi kerätä maailman turuilta. Viime kesäkuussa ostamani harjakiharrin irtisanoi yhteistyö- ja avunantosuhteemme tänä aamuna vaieten ja hajun kera. Tietysti vain puolet hiuksistani olivat saaneet käsittelyn siinä vaiheessa.

Hyvä asia on, että takuu on edelleen voimassa ja ostokuitti tallessa. Huono puoli on, että piti sitten kastella käsittelemänsä hiusosio, että sai laineet sojottamaan epämääräisesti joka suuntaan. Minulla nimittäin on luonnonlaineikas tukka, mutta laineet on syytä silitellä kihartimella lyömään samaan suuntaan. Nyt on aivomyrskyinen pää, ainakin hiusten perusteella.

Töihin tullessani lempihuivini jäi takin vetoketjun väliin ja repesi. Seuraavaksi todennäköisesti taivas tipahtaa niskaani. Ihana maanantai!

(*Otsikosta kiitos J. Karjalaiselle.)

5 kommenttia:

  1. Minullakin harjakiharrin oli tullut tiensä päähän. Vakuutus tuskin on enää voimassa, olihan laitteella ikää yli 30 vuotta.
    Toivottavast saat pian uuden kihartimen.

    (Sanavahvistus: priness. Tietysti luin ensin prinses)

    VastaaPoista
  2. Taisi olla tämä "uusi" kihartimeni susi jo syntyessään...

    VastaaPoista
  3. Mulla on harjakiharrin, jota en ole käyttänyt ikinä koskaan milloinkaan...

    VastaaPoista
  4. Eiköhän ole taas uusi kappale minullakin huomenna, kun pääsen takuulapun ja laitteen kanssa kauppaan.

    Mie taas en osaa käyttää suoristusrautaa, vaikka silläkin kuulema saa kiharoita aikaan. Pitäisi joskus testata, mene tiedä, ihastuisin vielä siihen.

    VastaaPoista