Lomalaisen kiireet

Vasta toinen lomapäivä menossa, olen jo aivan lääpästynyt!

Eilinen vierailu kummikissani Kirpun perheeseen aiheutti pienoisen janontunteen (kokeilkaas itse hampurilaisia, viiniä ja siideriä pitkän kaavan mukaan, niin tiedätte). Kummikissani on ihana ihmisrakas sylivauva, joka täytti kissavajetta, mutta jätti vaarallisen kaipuun sydämeen. Minä EN voi nyt ottaa kissaa, aionhan tulevaisuudessa matkustella, ja sitten pitäisi aina kissavahtia olla ruinaamassa. Ei! Vahva ja jyrkkä EI! Sen sijaan isäntäparille vahva kyllä, ihania ihmisiä, harmi vain, että joudumme sovittelemaan aikatauluja taajaan, ennen kuin yhteinen tapaamisaika löytyy (vuorotyö ja 8-16 työ aiheuttavat haasteita).

Ottoveljen passi saapui yhdestä lähetystöstä. Soitin postiin, että olisiko heillä kuriiripalvelua, jolla saisin sen lähetettyä maanantaiksi Thaimaahan. Ei ollut. Niinpä piti sitten mennä käymään töissä ja lähettää se sieltä. Ärsytti. Mutta kun olin luvannut asian hoitaa, niin tein sen. Luikin siellä nurkissa ja yritin vetää näkymättömyysviittaa niskaani.

Ryhdyin lukemaan Susanna Alatalon Sikalat-teosta. Ahdistavaa luettavaa, mutta todella koukuttavasti kirjoitettu! Minä en ymmärrä mikä huonostikasvaneiden lasten kirjallisuusviikko minulla oikein on menossa. Ehkäpä tekee hyvää havaita, ettei meillä kotona nyt kuitenkaan NIIN kamalaa ollut, vähän vaan kamalaa.

Jatkan omenaporeen juomista. Miksihan muuten sen nimi on vaihdettu omenalimonadiksi? Ja onko juomalla mitään tekemistä omenan kanssa? Sokeripore pikemminkin.