Ei mitään sitkua

Minä en jaksa mitään sitku-elämää. Sitten kun pääsen lomalle, eläkkeelle, on kesä, joulu, aurinko paistaa, laihdun tai muutun ihmisenä, tapahtuu jotain sellaista, josta aina olen haaveillut. Ainoa minua estävä seikka on raha, muuten asiat saa järjestymään myös arkena. Hauskaa voi pitää arkena, viikonloppuisin, aamulla ja illalla, kotona, vieraissa, sateen sattuessa sateessa, yksin tai huonossa seurassa, asennekysymyshän se on. Rahattomanakin voi nauttia elämästään, mutta huomattavasti helpompaa se on, jos on laskut maksettu ja joku markka taskussakin.

Kesästä olen nauttinut jo tähän saakka aivan huimasti. Grillaamaan olen päässyt herkkuja, sängyt ja tuolit ovat olleet mukavia, baarit vaihtuvia, juomat kylmiä ja ihmiset ihania. Tietysti odotan lomaakin, mutta samalla myös pelkään pettymystä. Pelkään hehkuttaa liikaa, ettei sitten tule harmistus ja kiukku, kun kaikki ei käykään niin kuin elokuvissa. Minulle riittää, että pääsen tekemään pieniä asioita, kävelemään kaupungilla, katselemaan maisemia, aistimaan ambienssia, hiplaamaan oudon ruokakaupan tavaroita ja nauttimaan paikallisia ruokia ja juomia. Tällä kertaa bonuksena on vielä hyvä ystävä, sitä olen kaivannut aina, että minulla olisi seuraa jakamassa kanssani elämän pieniä huomioita. Se on luksusta!

Tänä aamuna tosin sitkuttelin. Sitten kun olen lomalla, minua ei heräkello herättele. Saman tien kun mieleeni ajatuksen laskin, mietin, että metsään meni tuokin sitku. Ensinnäkin lauantaina joutuu heräämään junalle, sunnuntaina lentoa varten ja keskiviikkona kiertoajelulle. Sillä lailla, mitä tästä opimme, ei kannata sitkutella, kun se ei onnistu kuitenkaan. Mutta jos niitä päiväunia edes jonain päivänä saisi otettua, olisi taas lisäluksusta tiedossa.