Lyhyt vuosi

Eilinen oli surkea päivä. Suretti. Oli vuosi siitä, kun Omahoitajan tapasin ensimmäisen kerran. Mutta pikkuhiljaa suru väistyy. Ei vaan malta odottaa, että se muuttuisi muistoksi. Hänen tekemästä erostaan ei ole edes kuukautta, ihmekös tuo. Viime yönä valvoin kolmisen tuntia, onneksi maltoin pysytellä sängyssä, sain vielä uudet unet joskus viiden jälkeen. Nyt vaan väsyttää, voisin painua jo talviunille.

Pyöräilin postiin, käytin vähän toista reittiä kuin tähän saakka. Minulla on vielä paljon opittavaa lähimaastoista. Ilmat olivat vähän karanneet renkaista, onneksi on se OH:n lahjoittama pumppu, jossa on painemittari ja jolla saa schrader-venttiilien läpi renkaisiin ilmaa! Koitin kuukkeloida, että paljonko sen paineen oikeasti pitäisi olla, aika monenlaista tietoa oli tarjolla. Turvauduin keskiarvoon.

Ruuaksi tein elämäni autenttisimman tom yam keiton, kun kerrankin olivat ainekset tarjolla. Tulista! Hothothot! Ehkä seuraavaan satsiin en tunge kaikkia chilejä, vaikka niitä tarjolla olisikin. Tuli ihan mieleen, kun Ottoveli ensimmäisen kerran teki minulle ruokaa saavuttuaan retkeltään Aasiasta. Puhhuhhuh, olihan se hottista kamaa! Sittemmin hän oppi länsimaistamaan eväitään.

Tein yhden hakemuksen. Tänään teen toisen. Tarkoitus oli tehdä jo eilen, mutta masensi niin pirkanasti, että ajattelin, jos tänään olisin vähän paremmalla tuulella. Ja olenhan minä. Kyllä se tästä. Liimaan hymyn naamalleni ja silmiin, vaikkei ketään ole tarkoitus tavatakaan. En aio antaa periksi, vaikka välillä kaadunkin. Tämä menee ohi, kun vaan maltan odottaa. Jos vain saisin töitä, en kerkeäisi miettimään muita suruja, hukuttaisin itseni työhön.

Edit 13:50 Unohdin muuten kertoa katsoneeni TV1:n näyttämänän dokumentin Talouden madonluvut. Ällö nimenkäännös muuten jälleen kerran, the Four Horsemen on parempi nimi. Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan sen. Tai lämpimästi ja lämpimästi, ensin ahdisti, sitten alkoi itkettämään, mutta lopussa tuli edes pieni toivonkipinä. Tosin kovin pieni. Etenkin lapsellista kansanosaa luulisi kiinnostavan spekulointi, mitä on edessä, mikäli tämä meno ei lopu. Voi helevetti meitä ihmisiä, en paremmin sano.