Torstai-illan rytmihäiriö vei jalat altani ja puudutti vasemman käden. Jopa minä ymmärrän soittaa piipaa-auton siinä vaiheessa paikalle. Olihan se noloa, saan vieraakseni kolme komeahkoa nuorta miestä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita minusta, kyselevät kaikenlaista. Minä vaan makaan ja haukon henkeäni. Edes t*ssien esittely ei tuntunut missään, kun he vain tuijottelivat analyyseja sylkevää konettaan.
Kun tilanne vähän tasottui, he kuskasivat minut Marian sairaalaan. Matkalla sain pari nitrosuihketta rintapuristeluun, maistuvat erittäin vahvalta alkoholilta. Siellä makoilin aina kahteen yöllä, koin olevani osaavissa käsissä. Tyly, mutta osaava lääkäri, empaattinen ja huumorintajuinen hoitaja, minut otettiin vakavissaan, kyseltiin tuntemuksia ja oireita. Sain tipan jo ambulanssissa, osastolla otettiin verikokeet laskimoverikoe kahteen kertaan sydänlihasvaurion selvittämistä varten (teki kipeää, koska piti ottaa kämmenselästä, muut suonet olivat turhan piilossa), miljoona sydänfilmiä, keuhkokuvat ja tulevaisuudessa saan lähetteen rasituskokeeseen. Tämä kaikki on paljon enemmän mitä työterveydenhoito on minulle tarjonnut. Että minä olin (ja olen) onnellinen veronmaksaja!
Sain päivän sairaslomaa, koska kotona olin vasta aamuyön tunteina. Perjantain lepäilin, en edes kotihommiin koskenut. Iltasella kävin kaupassa, olisin hakenut fiksupostista uudet ulkoilualusvaatteeni, mutta se olikin rikki ja särki, eikä pelittänyt. Tänään täytynee tehdä uusi yritys, koska kävelemään pitää päästä. Siitä en luovu.
Huhut ennenaikaisesta poismenostani ovat siis vääriä. Vaikka nytkin sydän tikuttelee, en enää ahdistu siitä. Kyllä tämä selviää. Tavalla tai toisella. Eilen harjoittelin hengittämistä, huomasin nimittäin, että heti kun rytmihäiriöt alkavat, siirryn pintahengitykseen. Se ei mitenkään lisää olon parhautta. Paperipussi on ystäväni. - Sitten tavanomainen varoituksen sana; tästä ei kannata lähisukulaisille huudella. Heidän ei tarvitse tietää tästä, koska täällä olisi pian kansainvaellus ja minä en kestä kansainvaelluksia. Etekin kun tilanne ei ole vielä varma mihinkään suuntaan. Sitä paitsi äitini saisi sydänkohtauksen (hih), ettekä te sitä tahdo.
Tänään onneksi on jotain aivan muuta ohjelmassa. Menen leikkimään roolipeliä kavereiden kanssa. Tarvitsen mukavaa ihmisseuraa ja muuta ajateltavaa.
Ei hemmetti... :( :(
VastaaPoistaMinä lähetän lämpimiä ajatuksia ja toivon pikaista diagnoosia.
VastaaPoistaNyt veti vakavaksi. Pidä itsestäsi huolta ja pysy elävänä.
VastaaPoistaVoikun kuulostaa ikävältä :( toivon sulle paljon terveyttä!
VastaaPoistaHuolissani.
VastaaPoistaÅboriginal
Nooh. Kyllä se tästä. Asioilla on tapana selvitä suuntaan tai toiseen. Mutta kiitos ajatuksistanne, mie vaan olen vähän huono tässä lajissa. Nimittäin olemaan ajatusten, säälin tai huolen kohteena, koska sairastan vahvuus-nimistä tautia.
VastaaPoistaHyvä kun tilasit ja hyvä kun auttoivat ja auttavat. Ajatuksia sinne.
VastaaPoistaKiitos. The show ain´t over until the fat lady sings. En ole vielä laulanut. ;-D
VastaaPoistaNo voi sun kanssas! Toivon mukaan hommaan tulee joku roti nyt sitten, kun on perusteellisesti tutkittukin.
VastaaPoistaNiin toivon minäkin, koska eihän tämä tällaisenaan kelpaa.
VastaaPoistaMun tykitystä on tutkittu vuosia. Parit rasituskokeet, ultrat, varjoainekuvaukset ja miljoonat sydänfilmit kertovat ettei siellä ole mitään vikaa. Olen jo niihin tottunut ja niiden kans on vain elettävä. Beettasalpaaja on ainut joka auttaa.
VastaaPoistaOttaa rauhassa hän ja toivottavasti ei ole mitään vakavampaa.
Jaksamista!
VastaaPoistaKiitos. Tässähän tämä.
VastaaPoistaSait siis verorahoillesi vastinetta (ne kolme ambulanssimiestä) ;)
VastaaPoistaToivottavasti diagnoosi selventä asioita. Epätietoisuus on pahinta.
T. J
Olen saanut elämäni aikana niin paljon vastinetta verorahoilleni, että pitäisi varmaan maksaa toinen mokoma lisää. Sen verran huonoa tekoa tunnun olevan.
VastaaPoista