Kummituksen kellarissa saattaa tuhka pöllytä tai korkit poksahdella. Ei sitä koskaan tiedä, millainen bouquet on tänään.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Done!
Mikä ilta! Mitä ihmisiä! Naurua, itkua, iloa, lämpimiä jälleentapaamisia, vannotuksia, ettemme enää erottaisi toisistamme. Karjalanpiirakka sai mitä tilasi, vaikkei munavoita tarjolla ollutkaan. Lahjoja: monta samppanjapulloa, marsalaviiniä, hammaslääkärirahaa, lippu Anatheman konserttiin, namusia, koru, giniä, lahjakortti Roskapankkiin. Ja ne kirjeet, täällä on vanha nainen itkenyt ja nauranut vuoronperään. Mikä kuningasidea saikaan minut pyytämään lahjaksi kirjeitä, kertomuksia itsestäni! Minun ehkä kannattaisi tutustua itseeni, vaikutan todella mielenkiintoiselta tyypiltä. Uskon, että voisin jopa rakastua itseeni.
Kertakäyttökamerat ovat täynnä kuvia. Niiden teetättäminen tulee olemaan mieluisa tehtävä!
Koti jää kaaoksen valtaan, kun lapset toivat tavarani. Nyt olisi pakattava ja tsekattava itsensä lennolle. Huomenaamulla matkustan viikoksi Amsterdamiin. Onneksi palatessa on vielä yksi vapaapäivä, kerkeän hoitaa kaaoksen pois ennen töiden jatkumista. Se vähän pelottaa jo nyt, luvassa on ankeita aikoja.
Ihana postaus. Sait ihan itsesi oloiset juhlat. Ja sitten oikein ihanaa matkaa! Työasiat varmaan unohdat ja kenties salasanankin... so not...
VastaaPoistat. Eevis
Niin sain, ihanat juhlat, upeita ihmisiä! :-D
VastaaPoistaPelkään lentämistä niin kamalasti, että uskallan varmaan ajatella koko matkaa vasta perillä.
Kuulostaa täydelliseltä!
VastaaPoistaÅboriginal
Paras lahja, jonka ikinä olisin voinut keksiä itselleni!
VastaaPoista