Kävin muuten kehityskeskusteluni esihenkilöni kanssa. Hän jossain vaiheessa totesi, että olen jonkin valtakunnan ”human shredder”, tarkoittaen tapaa, jolla seulon hänen postinsa ja puhelunsa. Kai se kohteliaisuus oli. Hmm...
Eilen vein porukan tiimidinnerille. Korea housessa oli edelleen hyvää ruokaa, paitsi että taisivat vähäsen länsimaistaa annoksiamme, koska edellisellä kerralla sain tulisempaa evästä. Toisaalta mustekalaa (Ojingo bokkeum) nyt ei niin tulisena tarvitse tarjoillakaan. Alkuruokia pääsin tällä kertaa testaamaan lähes koko listan, koska otimme vähän kaikkea 9 hlön ryhmälle.
Dinnerin loppupuolella todistimme inhimillisen sirkkalauman vierailua ravintolassa. Ihan oikeasti; paikka täyttyi sekunnissa bussilastilliseta korealaisia, joille kannettiin pöytäkunnittain suuret padat ”jotain” riisin ja muiden lisukkeiden kanssa tarjolle. Puolessa tunnissa olivat toppatakkiset pikkuihmiset riiponeet pöydän tarjoomukset napaansa ja poistuivat yhtä vauhdikkaasti kun olivat saapuneetkin. Melkein pelottavaa.
Esihenkilöni taas tahtoi viedä ryhmän vielä ”yksille” ja hänen makunsa mukaan päädyimme Kämpin baariin. Minä henkilökohtaisesti kammoan koko paikkaa. Onhan se toki kaunis, tarjoilu erinomaista, mutta se snobismin ja botoxin määrä pienessä tilassa saa minut ahdistumaan. Tarjosin porukalle hyvän tekosyyn parin drinksun jälkeen ja poistuin bussilla kotiin.
Hyvänä päivänä meillä menee hyvin, huonona tosi huonosti. Työpari Isä Aurinkoinen ja Äiti Maa... Jep jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti