Minulla on noin kolme päivää keksiä mistä saan rahoituksen päästäkseni pikkuveljen vaimon syntymäpäiville. Minullahan olisi ollut rahaa, ellen olisi päätynyt maksamaan ex-puolisoni laskuja. Loppusäästöjäkään en uskalla käyttää, ennen kuin tiedän pääsenkö eroon liikennevakuutuksesta vai pääsenkö maksamaan senkin. Ja mene tiedä, mitä muita laskuja se perkeleen kulkuväline minulle vielä langettaa. Tai oikeastaan se hirviö, jota mieheksi kutsutaan. Onneksi alkavat olla mahdollisuudet minun kiusaamisekseni vähissä.
Jotenkin harmittaa, kun ideoin juhlat, tein kutsun ja muutenkin minun piti hoitaa joitain seremoniamestaajan toimia. Saavat ilmeisesti tulla toimeen ilman minua pohjoisemmassa Suomessa. Toisaalta kun julkinen liikenne (junat) tällä hetkellä toimii, miten toimii, on varmaan parempikin jäädä kotiin, ei minua huvita odotella junissa eikä asemilla kymmeniä tunteja.
Junasta tuli mieleen, että pääsin viettämään aikaa tänä aamuna Huopalahdessa puolisen tuntia, ennen kuin paikallisjuna puuskutti paikalle, mutta koska olin varautunut villasukilla ja välihousuilla, eipä haitannut lain. Etenkin kun ymmärsin samantien mennä porraskäytävään suojaan viimalta, enkä jääänyt tyhmänä pönöttämään ulkosalle. Työmatka kesti 1 h 5 min, vähemmän kuin mitä edellisestä kodista julkisten myöhästyessä. Ei edes kiukustuttanut.
(On se hyvä, että edes joku asia ei raivostuta...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti