Suuri salamurhaaja

Roolipeli kulki kuin juna, saimme aluksi grillattua kaksi mustaa lohikäärmettä ja kultakasan. Sen jälkeen hortoilimme täysin sattumalta luolamaailman tärkeimpään paikkaan (oikealle, oikealle, oikealle ja sitten hetken mielijohteesta vasemmalle), löysimme kultaiseen kuukkeliin kuuluvan palikan olinpaikan. Saadaksemme juvelin käsiimme meidän tosin piti selvitä neljästä jättiläisestä ja heidän äidistään. Hobittivarkaani ryhtyi salamurhaajaksi ja vei ruokapataan myrkkyä riittävästi rykmentillisen murhaamiseen.

Samalla kun jättiläiset saivat myrkkymuhennosta, me nautimme jauhelihapiirakkaa lihaliemen kera, tonnikala-oliivipiirakkaa, pieniä tomaattimozzarella- ja vuohenjuustopasteijoita. Jälkiruuaksi omenapiirakkaa, bataatti-cashewpiirakkaa sekä vaniljakastiketta. Burph. Ei jäänyt nälkä.

Peli jäi mielenkiintoiseen tilanteeseen, meitä ohjastanut miekka joutui kummallisen obsession valtaan ja menetti malttinsa, kun törmäsimme yhdessä tulimaailman huoneessa pesäänsä pitävään 20-metriseen punaiseen lohikäärmeeseen. Ilmeisesti seuraavalla kerralla joudumme äärimmäisiin ongelmiin. Jännittävää.

Tänään olen nukkunut, torkkunut, ollut hetken valveilla, torkkunut vähän lisää, syönyt, torkkunut, vilkuillut telkkaria ja torkkunut. Ai niin, kävinhän minä bussikorttini lataamassa, lyhyt vierailu ulkotiloissa riitti, torkkuminen saa olla tämän päivän harrastus. Unta tuntuu riittävän, olen edelleen väsynyt. Veikkaisin, ettei ensi yönäkään vielä ole vaikeuksia saada unta. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta vähän outoa, mistä tätä unta riittää, olenko sairas vai purkaako mieli muuttostressiä edelleen?