Talvi vs. minä 6-0

Talvi voitti minut eilen. Kaaduin kaksi kertaa pihassamme lumen alla piileskelevään jäätikköön, kun matkustelin pyykkikassin kanssa edestakaisin. Kun pääsin kotiin, itketti ja sattui. Laskin kuusi kipeätä kohtaa, se jo ennestään sökö polvi, selkä, ranne, toinen ranne, pylly ja kyynärpää. Nyt ainakin pyllyssä ja kyynärpäässä on komeat mustelmat, ei kannata ihmisten ilmoilla riisuuntua, luulevat vielä että leikin jotain suomenmestaruusleikkejä tai minulla on väkivaltainen lähimmäinen. Kumpikaan ei minun suhteeni pidä paikkaansa.

Olen NIIN onnellinen, että se oli viimeinen pesulakeikka. Ja olen NIIN onnellinen kun eilen vihdoin näin tulevan kotini ja se oli vielä parempi kuin kuvittelin sen olevan. Jos olisin kiinteistövälittäjä, kirjoittaisin esittelytekstiin, että siisti ja suloinen pikkukoti. Koska sitä se oli. Aivan ihana! Vaatekaappeja on viisi, keittiössäkin on äärimmäisen paljon kaappeja, vaikka se on aika pieni (mutta siinä on baaritiski!). Minulla tulee olemaan jääkaappipakastin! Mieletön pesutupa (jonne tosin en vielä eilen keksinyt avainta, mutta näytti niin kuin siellä olisi matonpesukonekin!) Ja se sauna! Ainoa yök löytyi taas kylpyhuoneen lattiakaivon ritilästä. Mie en tajua, miten kukaan voi jättää siihen päälle jo näkyvää nöyhtää! Voin vain kuvitella, tai en siis tahdo kuvitella, mitä siellä on sisällä. Saavat veljet puhdistaa sen, minähän tunnetusti en siihen pysty, kun oksennan heti.

Jos uusi kotini ei olisi niin kaunis ja ihana, muuttaisin maasta välittömästi. Tämä talvi saa nyt luvan loppua. Kipeitä paikkoja sattuu ja muutto on vielä edessä. (Aion muuten tänään töiden jälkeen mennä uudelleen ihastelemaan kotia, tällä kertaa mittanauha mukanani.)