Kävin kampaajalla. Ekasalongit pelastivat jälleen. Nuori daami ymmärsi minua paremmin kuin itse osasin selittää. Hän jopa sai hiuksiini leikattua mallin, vaikken sellaista pyytänytkään. Mutta on se taas lyhyt. Tai pitkähän se on, mutta minun silmissäni ihan töpö, loppuu kesken. Sain sellaisen Johanna Raunio-tukan; kerrostetun ja kasvoja kehystävän. Sen lisäksi hankin myös värjätyille hiuksille tarkoitetun hoitoaineen, kampaajan mukaan kun hiukseni muuten ovat erinomaisessa kunnossa, vain kiilto puuttuu.
Totta kai tukka on hyvässä kunnossa, olen viime vuosina hoitanut sitä. Toisin kuin vielä joku viitisen vuotta sitten. Pitäähän minussakin jotain kaunista olla. Mutta täytyy sanoa, että hinku leikkauttaa hiukset lyhyeksi sen kun kasvaa vuosi vuodelta. Voi olla, että sekin päivä vielä eteen tulee, heti kun keksin, millaiset hiukset tahdon ja millaiset minulle oikeasti sopivat.
Ostin kympillä tulppaaneja. 30 eri punaisen sävyä saavat aikaan melkoista piristystä pilttuussa. Tänään kun vielä jaksaisin siivota ja vähän korjata riepusiani, niin voisin olla tyytyväinen viikonlopun saldoon. Raha-asioitakin olen pohdiskellut, tosin huonolla menestyksellä. Jos en saa palkankorotusta tai muuta vastaavaa pomppua, en vaan voi maksaa velkaani yhtään nopeammin pois. Kun pääsisin siitä kulutusluotosta eroon, jaksaisin asuntolainan kanssa elellä
Tulppaaneja! Nytpä tiedänkin, millä palkitsen itseni, kun teen sen mukavan jutun, joka on vielä keksimättä...
VastaaPoistaNe alkavat vasta nyt olla parhaimmillaan. Upean näköisiä! Piristävät mieltä kummasti.
VastaaPoista