Konstit on monet

Hyvää Naisten päivää! Milloinkas juhlimme Ihmisen päivää ja sen kunniaksi olemme kilttejä kaikille?

Niinhän siinä käy, että kun ihastuu johonkin asuntoon, tulee vähän sokeaksi, eikä osaa aavistaa kaikkia pikkuongelmia, joita vastaan tulee. Uuden kodin murheenkryyniksi on osoittautunut keittiö. Siellä on kovastikin kaappeja, mutta ne ovat niin kummallisen muotoisia, että niissä pitäisi olla sellaiset ulosliukuvat sisukset, että niitä kunnolla pääsisi täyttämään.

Lisäksi tiskipöytä on tehty tiskakoneen omistajaa varten. Siinä on vain yksi allas ja vieressä pieni vihannesallas. Mutta kylläpä hätä keinot keksii, eilen kokeilin ensimmäisen kerran erillistä pesuvatia. Ja sehän toimii! Itse asiassa siinä on parempi tiskata kuin altaassa, koska vati on korkeammalla eikä minun tarvitse kyyhöttää kumarassa.

Lauantaina otin pari kuvaa Pirsmasta tullessani, toisen vanhan kodin suuntaan ja toisen uuden kodin suuntaan. Minulla on itse asiassa nyt lyhyempi matka isoon kauppaan kuin vanhasta kodista, kiitos kuvassa esiintyvän joukkoliikenne-sillan! (Huomasin muuten, että puhelimen kamera ottaa parempia kuvia kuin varsinainen digidigikamerani. Tekniikka kehittyy.)

Eilen steppasin laudalla ensimmäisen kerran. Se tuntui itse asiassa tosi mukavalta. Innostuin jopa kuvioimaan, kun Teemalla tanssivat samaan aikaan Gene Kelly ja Frank Sinatra ”Laulaen maihin” elokuvassa. Mie rakastan vanhoja elokuvia, kun ne ovat niin romantillisia ja puhtoja. Steppaamisen päälle menin saunaan ja viime yönä nukuin kuin tukki. Tai en ainakaan herännyt kertakaan. Muutenkin unen laatu on uudessa kodissa muuttunut erinomaisen hyväksi. Nukun paljon paremmin kuin vanhassa kodissa. Kohta en enää ilkeä edes univammaiseksi itseäni tituleerata!