Olisipa ollut kiva jäädä kotiin lomailemaan. Siellä on vielä monta pikkujuttua tekemättä. Asiat etsivät paikkaansa, mutta jospa vaikka päästäisen aikaan saisin loput lomapäiväni ja kerkeäisin tutkia kaappien järjestystä sillä silmällä. Löysin muun muassa huivikokoelmani sekä läjän hansikkaita sekä hukassa olleen hatun.
Siistiksi ihmiseksi siivoamisen aloittaminen tuottaa minulle suunnatonta vastenmielisyyttä. Sitten kun sen saa aloitettua, ei kunnon vermeillä aikaa moiseen tuhraudu, mutta välillä kyllä pölyvilladobermannit pureskelevat nilkkoja, ennen kuin ymmärrän ryhtyä imurin varteen ja moppia heiluttamaan. Eilinen oli hyvä päivä sen suhteen ja kyllä sen tosiaan huomasi nukkuessaan, ettei nenuli tuhissut samaan malliin kuin vielä viime viikolla.
Asia, josta en pidä edelleenkään, että heti kun olen päivänkin poissa, työpaikan valtaa kaaos. Minä en yhtään tykkää tällaisesta korvaamattomuusaspektista, joka johtuu osittain siitä, että olen menettänyt puolen vuoden aikana kaksi kollegaa ja saanut yhden tilalle uuden, joka ei vielä oikein pysy kärryillä tässä elämässä. Ja niin imartelevaa kuin onkin, että ihmisistä on kiva olla tekemisissä juuri minun kanssani, jopa niin paljon, että he mieluummin odottavat minun tulevan töihin kuin hoitavat hommelit jonkun muun kanssa, niin minua se suoraan sanottuna välillä ahdistaa. Etenkin lomaltapaluun jälkeen.
Saisivat tykätä muistakin, mie tahdon kodinhoitovapaalle. Koti on kiva, vaikken vielä edelleenkään tahdo ymmärtää, että saan jäädä sinne eikä kukaan aja minua pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti