Silmälääkärissä

Osasin sitten vihdoin matkata Tapiolaan. Harmittaa vain, että siinä tuhrautui lähes puolet työpäivästä, kun aika oli puoli kolmelta, sinne keretäkseni töistä piti lähteä jo yhden jälkeen. Poikittaisliikenne ja pääkaupunkiseutu, tarvinneko sanoa muuta? Toisaalta tuli ajeltua sellaisia reittejä, joita en koskaan ole tallaillut. Hauska oli katsella uusia maisemia.

Sitten tutkittiin, sain silmiini lyhytvaikutteista lautasainetta (mustiaista suurentavaa) sekä puudutustippoja. Sain lähetteen kesäkuulle kynnysarvomittaukseen, silmänpohjan valokuvaukseen ja hermosäiekerroksen biomorfiseen mittaukseen. Vinkeitä ovat nimet ainakin. Oikeasti kaikki ovat jonkin valtakunnan silmänpohjan valokuvausta. Siihen taas uppoaa parisen tuntia. Sen jälkeen uudelleen lääkäriin tulosten kanssa, jossa hän vielä tutkaisee reuna-alueet.

Hieno juttu on, että asiaan suhtaudutaan vakavasti. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei hän oman mittaustuloksensa perusteella olisi minua määrännyt kuin seurantaan, koska sai tulokseksi vain 19, kun taas edellinen lääkäri mittasi paineeksi 23. (Älkää vain kysykö millä asteikolla, mie en tiijjä mittään.) Todennäköisesti minulla ei ainakaan vielä ole glaukoomaa, mutta nyt kun valokuvilla asia vielä varmistetaan, on sitten vanhuutta varten vertailumateriaalia.

On se vain iso onni, että on toimiva työterveyshuolto! Jäisivät nämäkin tutkimukset tekemättä minun rahoillani.