Huono vieras

Olen kovin kotiorientoitunut yksilö. Hotellihuoneessa tai vuokramökissä osaan olla kuin kotonani, mutta muiden nurkissa en. Tuntuu kuin olisin tiellä koko ajan, liian suuri, nukuttaa silloin kun pitäisi pysytellä hereillä, nälkä on väärään aikaan, ruoka-aikana taas ei tee mieli, suolentoiminta tapahtuu juuri silloin, kun muidenkin pitäisi päästä vessaan ja muutenkaan askelmerkit eivät satu lankulle. Todennäköisesti olen ihan hyvä vieras, en marise enkä kitise, teen ruokaa, koitan osallistua hankintakuluihin, teen kotihommia taitojeni mukaan, koitan seurustella kohteliaasti, mutta kyllä koti on aina koti.

Ja itse asiassa silloin kun ystävillä on ollut tarjota vierashuone, sellainen tila, jossa saan oven yöksi takanani kiiinni, olen viihtynyt huomattavasti paremmin. Etenkin kun vaatteet päällä nukkuminen ahdistaa, vaikka sitä vaatetta miten yritettäisiin kutsua yöpaidaksi. Mie tahdon tuulettua öiseen aikaan.

Vietin äiti-tytärlaatuaikaa äitini pienessä kaksiossa 40 tuntia. Siinä oli kestäminen, mutta tein sen, kukaan ei kuollut eikä haavoittunut. Isääni näin peräti kahdesti, silloin kun he hakivat minut junalta ja seuraavana päivänä kun hän kävi kahvilla. Hyvä vai huono? En jaksa pohtia. Veljeni haki minut onneksi viimeiseksi yöksi heille kotiin, siellä toki oli mukavampaa ja rennompaa, mutta kun lapset olivat kaikki kotona ja haalivat vielä kavereitaankin yökylään, pääsin sielläkin olohuonemajoitukseen.

Eilen junassa lohdutin itseäni, että rahaa säästyi kovin, kun en tehnyt mitään, sen lisäksi ei tarvitse vuoteen mennä. Sitä paitsi ehkä keksin jonkin muun ratkaisun ensi vuonna. Ehkä minulla olisi varaa vaikka hotellimajoitukseen. Ehkä lehmät lentävät... Mutta onneksi nyt olen kotona. Taidan juoda kahvit ja mennä takaisin makailemaan kirjan kanssa.

Kirjoista tuli mieleen, että luin Siri Hustvedtin Amerikkalaisen Elegian. Sekin oli ihan mielenkiintoinen, tuli mieleen joku Michael Cunninghamin teos, perhesaaga. Mutta kyllä mie tykkäsin Kaikki mitä rakastin-kirjastakin. Pitänee lukea vielä se kolmas, mikä se nyt oli? Näin sen kirjaston palautushyllyssä viimeksi. Kirjastosta tuli mieleen, että tänään menen sinne uudelleen, luin jo ennen lähtöäni viimeisen lainakirjan. Vauhti on palaamassa ilmiselvästi, tai no, ainakin luen, eipä liioitella.