Klassinen keikka

Viikonloppu eteni klassiseen malliin. Perjantain lepopäivän jälkeen kävin kirjastossa ja kaupassa, tekaisin ruuat ja pakkasin ne juhlia varten, sain herraseuran hakemaan minut kotoa saakka. Sitten aloitettiin ohjelma. Menu oli jälleen kerran jumalainen: alkuun kylmä kesäkurpitsakeitto, rapusia, mätejä, smetana, sipuli ja paahtoleipä. Pääruuaksi juuresmuusi, tulinen linssimuhennos, tofusataykastike, naudan paistia. Jälkiruuaksi kahvia ja Rocky Road. Eipä varmaan toinne edes sanoa, että juomaakin riitti ja laulu raikasi.

Ilta vilahti aina neljään saakka aamulla, minusta ei ollut minkään tekijäksi sunnuntaina. Makailua ja natustamista, paljon nestettä ja television tihrustamista. Mutta olipa jälleen kerran mukavaa! Isäntäperhe oli juuri ottanut pehmoeläimen näköisen Bichon Bolognesen, varsinainen sylikoira! Melkein minunkin sydämeni lämpeni koiraeläimille. Illallistajien lisäksi paikalla oli neljä koiraa ja kissa, yllättävän rauhallista siitä huolimatta, ovat sen verran hyvin kurissa pidettyä koirasakkia.

Onneksi nyt on taas juhlat juhlittu vähäksi aikaa. Seuraava kinkerirypäs tulee todennäköisesti syyskuussa. Sinne on vielä aikaa. Työjuttuja tosin on tulossa siihen malliin, että mitenhän keventymisprojektini oikein käy? Minun kun on ollut aina kovin vaikea kieltäytyä hyvästä ruuasta ja juomasta. Ihan niin kuin seurastakin.

Elämä on ihan mukava juttu. Etenkin kun ei hirveästi mieti sitä.