Kaikenlaista pyörii päässä. Saa nähdä mitä saan toteutettua. Rahaa vaatisi moni asia. Katsotaan nyt sitten. Tekisi mieli vaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, nylkea karhu ennen kuin olen edes vilausta siitä nähnyt, mutta jos nyt edes hetken malttaisin pitää juttuja omana tietonani. Omien asioiden suhteen se on tosin aina ollut kovin hankalaa, en mie muiden asioista mitään huutele.
Nuoriso oli polttanut pohjoisemmassa Suomessa isäni auton. Olivat tuikanneet roskakatoksen tuleen ja kottero oli saanut siitä osansa. Tietenkään siinä ei ollut enää mitään palo-, hirvi- ja varkausvakuutusta, eli jos tekijöitä ei kiinni saada, isukki joutuu aivan itse kustantamaan uuden kulkuvälineen itselleen. Voi voi, sääliksi käy vanhaa miestä, kun tiedän, ettei hänestä enää ole julkisilla tai kävellen liikkumaan, on nimittäin niin huonossa hapessa, että ei henki kulje. Hyvä puoli tässä on se, ettei hän ole rahojaan tuputtamassa enää minulle, eiköhän nyt tarvinne ne itse. Minua ei nimittäin rahalla osteta.
Tilasin esihenkilölleni joulusuklaat eilen. Jouluun on enää neljä kuukautta. Eikä naureta siellä, en mie muuten niitä olisi tilannut, ellei toimittaja tahtoisi tiedon syyskuun alkuun mennessä. Pakkorako.
Ja sitten jatkamaan muita työtyyppisiä pakkorakoja. Suunnitelmien kera ja välillä ihan ex tempore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti