Vähän surullista huomata elävänsä jonkin valtakunnan kvasielämää. Vähän itsensä vieressä, ulkoisesti melkein kaikki hyvin, mutta kuitenkin jotain oleellista tuntuu puuttuvan. Onneksi en ole enää niin yksinäinen kuin vielä kolmisen vuotta sitten, sosiaalinen elämä on täyteläistynyt kummasti, mutta silti kaihertaa, että jotain puuttuu. Se significant other saattaisi olla kiva ylläri, mutta toisaalta mene tiedä, törmäänkö kehenkään sopivaan ikinä. Epäsopiviakaan ei kyllä juuri ole näkynyt.
Töissä menee hyvin. Omat hommat sujuvat, pomollakaan ei enää ole vaihdevuosiäkäilyä esiintynyt. Kollegoiden kanssa on kauhun tasapaino. Odotetaan nyt vielä muutama vuosi, niin minä olen vaihdevuosissa. Koti on oma ja kaunis, velkaa riittää muutamaksi vuodeksi. Avioliittovelka on melkein maksettu, vielä kun saisin isoisäni kihlasormuksen ja yhden astiaston pois ex-puolisoltani, voisin suosiolla unohtaa hänen olemassaolonsa. Vielä hetken joudun sietämään ajatusta hänestä. Vihakin kuluttaa itseään loppuun, kun ei ole vihan kohteen kanssa tekemisissä.
Eilen huomasin haaveilevani ylemmästä AMK-tutkinnosta. Se koulu, jonka kävin, tarjoaisi niitäkin. Sillä todennäköisesti täyttäisi elämänsä aika reippaasti, mutta entäs sitten? Meinaanko minä jotain muita hommia hakea? Niin kuin mitä? Pomon asemaanko olen hinkuamassa vai markkinointiin? Huhhuh. En taida olla ihan viisas. Toisaalta sitten kun olen eläkeikäinen, voisin jatkaakin opiskelua. Siihen on tosin vielä 17 vuotta. Kauas on vaan melkoisen pitkä matka, ehkä kannattaisi katsella elämäänsä pikkuisen lyhyemmällä tähtäimellä.
Ja mistä helevetistä sen tietää, mitä mie 17 vuoden päästä tahdon. Todennäköisesti on pakko jatkaa työtä, kun ei ole vara jäädä eläkkeelle. Todennäköisesti yhteiskunta ei laske eläkkeelle, en tosin ymmärrä mitä ihmeen hyötyä minusta enää siinä vaiheessa on kenellekään. Ja miten tämä nyt tähän meni, kun tarkoitus oli vaan valittaa, että joku hiertää niin kuin vino sukan sauma kengässä, valuva rintaliivin olkain tai kypärämyssyn alle ruttuun jääneet korvat? Ei pahasti, mutta ärsyttävästi.
Mulla on sama fiilis. Periaatteessa kaikki hyvin, mutta vähän jotenkin vinossa... Tosin se johtuu varmasti siitä, että kiireisten opiskelujen ym. jälkeen on nyt vain tuo työ, josta tykkään kyllä mutta joka ei yksin riitä elämänsisällöksi. Vapaapäivinä oon ihan pallo hukassa. Ehkä joku harrastus auttais... Kun sais itestä irti. ;)
VastaaPoistaJoo, jotain kai puuttuu tai ei ole ihan kohdillaan.
VastaaPoistaMutta ei kannata siirtää mitään sinne sitku/eläkkeellä! Se voi nimittäin olla, että ei joko koskaan pääse eläkeikään, jolloin hienot asiat jää kokematta ja tekemättä. Tai sitten on eläkkeellä niin lopussa, ettei enää jaksa ja kiinnosta tehdä ja kokea mitään.
Ala vaan lisäopiskella, jos siltä tuntuu. Sellainen on kivaa ja voi johtaa vaikka mihin. Sitä paitsi olisit varmaan oivallinen pomo.
VastaaPoistaReetta, se on vielä niin tuore asia sulle tuo opiskelun vaihtaminen työelämään. Muistan kun itse olin ihan hoomoilasena, kun ei tarvinnutkaan tehdä läksyjä.
VastaaPoistaPenni, mie luulen, että mulla on suvantovaihe ennen kuin taas alkaa virta viedä.
Kiona, mie mietin vähän aikaa sitä opiskelujuttua, voisihan sitä tehdä ihan omaksi iloksensakin ilman mitään sen kummempia päämääriä.
Minun on äärimmäisen vaikea kuvitella sinulle kypärämyssyä.Mutta se taisikin olla vertauskuva.
VastaaPoistaT: Satuilija
Oli mulla lapsena. Sininen, villaa ja kutitti niin perkeleesti. Nykyään ei tod. ole. Ei edes villapipoa, poltan ne saatanat vielä jonain pvänä roviolla. ;-D
VastaaPoista