Aivomato

En aio levittää päässäni soivaa aivomatoa kertomalla, mikä biisi siellä jyllää. Mutta se on paha, uskokaa pois. Sitä on jatkunut jo kolme päivää. Tänään on ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin, juotava pullollinen alkoholia ja huudatettava heviä korkealta ja kovaa, jos ei ymmärrä mato muuten toeta. Flunssaakin kyllä pukkaa, mutta mitäs siitä. On niitä samalla aineella flunssiakin hoidettu. Ja saunalla.

Kerroin jonkin aikaa sitten, että naamakirjan puolella yksi koulukavereistani löysi minut veljeni avulla. Muisti hänen nimensä ja hän kun vaikuttaa samassa läänissä eikä ole vaihtanut nimeään, niin oli helposti hahmotettavissa. Eniveis. Me olimme M:n kanssa kuin paita ja perse ala-asteen ensimmäiseltä luokalta alkaen, vanhempamme jopa pukivat meitä samanlaisiin vaatteisiin jossain välissä. Hänen kanssaan tuli seikkailtua enemmän kuin laki sallii, tämä ihan sananmukaisesti, kaikki ei ollut virkavallankaan hyväksymää toimintaa. Autiotalot, rakenteilla olevat kerrostalot, hevostallit, apteekkarin isot tanskandogit, lehmien laidunmaat, riittteessä olevat järvet, joet, ladot ja metsät tuli koluttua. Hän oli Pertsa, tutkija ja seikkailija, mie olin Kilu, arempi ja aina kotiin karkaamassa.

Emme ole tavanneet lukion jälkeen, elämällä on tapana vierottaa. Mutta arvatkaas, meilläpä on marraskuun puolivälissä treffit aika lailla keskellä Suomea, hän kun asustaa Inarijärven laitamilla ja minä taas pääkaupunkiseudulla. Panemme riidan puoliksi ja näemme Oulussa. Heh. En nimittäin aivan heti näe itseäni niin pohjoisessa Suomessa, etenkään kun en ikinä ole siellä käynyt, eikä autoakaan ole. Eikä tietysti hänelle ole yhtään helpompi saapua pohjosesta etelään yhden viikonlopun aikana.

Kaamosmasennusta torjumaan mitä parhain keikka tiedossa! Jippii!