Olen katastrofivalmiudessa. Järjestelyt on järjestelty, nyt jos joku kaatuu, niin kuin odotettavissa on, niin on toimittava tilanteen mukaan. Hammashoitoon soitan aamuruuhkan jälkeen, ibuprofeeni toimikoon ensiapulaastarina.
Viime yönä sitten olisi vihdoin ja viimein nukuttanut. Tietysti. Rahaa lainasin veljeltäni, sain bussikortin ja pääsin ajoissa töihin. Eilen kävin ottamassa kuvia lähiasuma-alueen pohjasta. Vinkeän näköistä, kun tietää, että viiden vuoden kuluttua se tulee olemaan aivan täynnä asuntoja ja ihmisiä. Ensimmäiseen valmiiseen taloon olivat jo näköjään asukkaat muuttaneet.
Kunhan kerkeän purkaa kuvat, ajattelin laittaa niistä kokoelman tännekin. Mikäli nyt ovat julkaisukelpoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti